|
Yrttilääkintä Suomessa keskiajalla Keskiaika sijoittuu vuosille 500 – 1500 jaa. Se päättyi uskonpuhdistukseen, jolloin Suomessa katolisen kirkon valtakausi loppui. Keskiaikainen lääkintä perustui pitkälti kansanlääkintään, signatuurioppiin ja humoraalioppiin. Signatuuriopin mukaan ”sama parani samalla”, eli kylmän aiheuttamia vaivoja hoidettiin kylmäpakkauksilla ja palovammoja kuumalla. Humoraalioppi perustui antiikin roomalaisen käsitykseen siitä, että elimistössä vallitsi neljän perusnesteen tasapaino. Jos tasapaino järkkyi, seurasi siitä sairastuminen. Humoraaliopin lisäksi vallalla oli Galenoksen sovellus temparamenttioppi. Neljä perustenestettä olivat kuuma veri, kuiva keltainen sappi, kylmä musta sappi ja kostea lima. Sairautta hoidettiin vaikuttamalla nesteiden tasapainoon ja kehon lämpöön ja kosteuteen. Keskiajalla parannusta harjoittivat niin kansanparantajat kuin suoneniskijätkin sekä tietysti hoivatyötä tekevä luostarin väki. Aikakausi toi mukanaan apteekkarien ammattikunnan, joka valmisti myös omia lääkesekoituksia. Tärkeimpiä lääkkeitä olivat ulostus- ja oksetuslääkkeet. Lääkkeiden lisäksi potilasta opastettiin ruokavaliossa ja ruumiinharjoituksissa, riittävässä unessa ja levossa, yrttirohdosten käytössä ja kylpemisessä. Astrologialla oli merkittävä vaikutus rohdoksien valmistamisen ja potilaan lääkitsemisen ajankohdassa. Ruokavaliolla oli iso merkitys ja erilaisissa kalentereissa oli suosituksia mihin vuodenaikaan tulisi välttää ja suosia tiettyjä ruokia. Ruokia maustettiin runsaasti yrteillä ja luonnonkasveilla, jotka toivat ruokavalioon terveellisen lisän. Katolisella keskiajalla pyhimyksiin, pyhäinjäännöksiin ja rukouksiin turvauduttiin sairauden hoidossa ja terveyden ylläpidossa.
Naantalin luostarikirja eli Nadhen dals closters book otettiin käyttöön hoivatyön tueksi Naantalin birgittalaisluostarissa, joka aloitti toimintansa 1440. Kirja on käsin kirjoitettu mitä luultavimmin Vadstenan emoluostarissa Ruotsissa. Kirja on kopioitu varhaisemmasta tanskalaisen lääkärin Henrik Harpestraengin (k. 1244) lääkärikirjasta tai sen kopioista. Kirjassa mainitaan useita yrttejä sekä muita lääkeaineita. Toiset aineet toimivat apuaineina, joihin varsinainen lääke sekoitettiin. Apuaineita olivat maidot, sadevesi, muut nesteet, oliiviöljy, hunaja, kananmunanvalkuainen ja eläinten rasvat. Rohdokset vaikuttivat ulkoisesti hauteina ja salvoina, sekä sisäisesti nautittuina. Naantalin luostarikirjasta yleisimmin käytettiin katajaa, koiruohoa, majavanhaustaa, mirhamia, nokkosta, sinappikasveja, suomyrttiä sekä thus-suitsuketta. Seuraavassa lyhyt katsaus Naantalin luostarikirjan lääkeaineisiin. Muutaman yrtin kohdalle olen lisännyt alkuperäisen luostarikirjan kuvauksen rohdoksen käytöstä. Teksti on suomennettu keskiaikaisesta munkkiruotsista. Huom! Älä käytä ominpäin yrttejä joiden vaikutuksia et tunne ja älä noudata vanhojen yrttikirjojen ohjeita suoraan, sillä moni kasvi on nykyaikana todettu vahingolliseksi ja jopa myrkylliseksi. Naantalin luostarikirjan yrttilääkkeitä 1400-luvulta: Aloemehu Alvejuuri Anis Kaali Kamomilla Katajanmarjat ja katajaöljy "Tämän puun hedelmä on käyttökelpoinen lääkeaineeksi, jos se poimitaan keväällä ja säilytetään kaksi vuotta, silloin sillä on kyky hajoittaa ja hävittää pahaa nestettä ja vahvistaa jäseniä. Voimakkaiden lääkeaineiden aiheutamaan ripuliin on hyvä keittää katajanmarjoja sadevedessä ja kylvettää siinä se, joka kärsii siitä sairaudesta. Katajanmarjoista voidaan valmistaa öljyä. Ja tämä öljy on vaikuttavin ja voimakkain horkkaa vastaan, jos sitä otetaan joka päivä yhtä paljon kuin yksi drakma (suunnilleen 3,7 g) painaa, ja nautitaan ruuan ja juoman yhteydessä. Se on myös hyvää nivuspaiseisiin, joita sillä sivellään. Sama öljy on hyvää niille, jotka kärsivät kaatumataudista. Samoin, jos viiniä keitetään ja siihen lisätään tätä öljyä tai katajanmarjoja ja kuivaa sikuria, sekoitus puhdistaa rintaa ja parantaa yskää." Keltamo eli Pääskysen
yrtti Krassi "Mali, absinthium latinaksi,
on luonteeltaan kuuma ja kuiva. Syötäköönpä
sitä tai juotakoon, se vahvistaa vatsaa, se on parhainta silloin
kun se keitetään sadevedessä ja sitten siivilöidään
ja jäähdytetään päivän verran, ennen
kuin juodaan. Tällä tavoin se voi olla parannuskeinona useaa
pahaa sairautta vastaan, joita monet saavat vatsaansa. Samoin se tällä
tavalla karkoittaa sukkulamatoja ja pehmittää ihmisen vatsaa
ja hyvää paljoa muuta pahaa vastaan, mitä vatsaan saadaan.
Samoin se on hyvä edistämään virtsan kulkua. Jos
sitä muserretaan etikkaan ja sillä voidellaan, katoavat
ihmisestä kirput, täit ja kärpäset. Samoin jos
sitä sekoitetaan sellerin kanssa, se on hyvä keltatautia
vastaan, myös jos sitä annetaan keittämättömänä.
Samoin se parantaa maksaa, jos sekoitetaan nardusta ja malia. Samoin,
jos sekoitetaan malia etikkaan ja sitä juodaan, se on munuaisten
parannuskeino. Samoin mali on hyvää puremasta saatua myrkkyä
vastaan. Samoin, jos malia pannaan hunajaan, se puhdistaa silmät,
jotka sillä voidellaan. Samoin se höyry, mikä nousee
malikeitoksesta, parantaa korvat, joissa on mätää tai
matoja. Mali on hyvä vereksiin haavoihin, jos sitä muserretaan
ja pannaan niihin. Samoin mali on hyvää syyhyyn, jos käytetään
siitä keitettyä voidetta.” ”Mirha on kuuma ja sillä on voima vahvistaa vatsaa ja vahvan voimansa vuoksi se vetää haavoja kiinni. Mirhalla on voima irrottaa pahoja nesteitä ruumiissa ja se vähentää niitä keskinkertaisesti ja säilyttää kuolleen ihmisen ruumiin mätänemättömänä jos se voidellaan mirhavoiteilla. Samoin se jaksaa säilyttää täyden voimansa pilaantumatta hyvinkin sata vuotta. Samoin mirha on joskus pientä ja joskus suurta, ja sinun on tiedettävä, että se joka on keltaista päältä ja hieman vaalean punaista sisältä ja hohtaa läpi, se on hyvää. Se vahvistaa vatsaa kuten aikaisemmin on sanottu, ja se puhdistaa yläosassa rinnassa pahoja nesteitä, jotka vahingoittavat maksaa ja keuhkoja ja sydäntä. Samoin se ottaa pois pahan hajun suusta ja kaiken pahan hammastarhasta, ja parantaa siellä nesteitä ja kuivattaa niitä. Samoin se puhdistaa ja lääkitsee mätähaavat huulissa. Samoin se vahvistaa aivoja. Samoin se vahvistaa kovin sitä paikkaa, jossa lapsi makaa äidin vatsassa ja se kuivattaa kaikkia ylimääräisiä nesteitä samassa paikassa, ja auttaa lasta joka siellä sisällä on siitettynä. Samoin se tappaa matoja korvista. Samoin se poistaa kuollutta lihaa haavoista ja lisää niissä hyvää ja elävää lihaa ja säilyttää sen vahingoittumatta. Samoin se tuo pois suolinkaiset vatsasta. Samoin se tuo pois kuolleen lapsen. Samoin vaikka sitä ei panna enempää kuin yksi jyvänen juomaan, niin se kelpaa pitkälliseen yskään ja vialliseen hengen kulkuun, ja sivujen särkyyn ja siihen että jonkun sisuksissa on haavoja. Samoin jos pidetään mirhaa kielen alla ja nieleskellään, kun [neste] valuu ja kostuttaa, silloin se lievittää painunutta ääntä ja tekee sen kirkkaaksi. Samoin sitä ei oteta enempää kuin yksi jyvänen, kun vilutauti iskee, ja silloin se auttaa. Samoin kun sekoitetaan mirhaa viinin kanssa ja pestään pää, silloin se kelpaa pään särkyyn. Samoin kun sitä sekoitetaan silmävoiteeseen, niin silloin se auttaa saamaan kirkkaan näön. Samoin mirhan sanotaan keitettynä öljyssä tai viinissä tai muissa juomissa, ja siten juotuna, olevan hyvää ennen juominkia ja se auttaa miestä nukkumaan, se on koeteltu. Samoin kun mirhaa sekoitetaan tai hierotaan johonkin nesteeseen tai voiteeseen ja voidellaan sen kanssa ruumista, silloin ei tule kirppuja tai täitä, ja ne pakenevat sen kitkeryyttä.” Mulperipuun hedelmä Myrtti Nardus Nokkonen "Urtica, nokkonen, on hyvin kuuma, ja se on hyvä keltatautiin, jos sitä muserretaan viiniin ja juodaan. Samoin on nokkosensiemen hunajassa kieriteltynä hyvää kivesvammoihin, ja se parantaa vanhaa yskää, jos sitä juodaan usein, ja poistaa keuhkoista kylmettymisvauriot, ja se on hyvää paisuneeseen vatsaan. Kaikkeen tähän nokkosen siemen hyvää hunajassa tai viinissä kieriteltynä, jos sitä usein juodaan tällä tavoin keitettynä. Sama vaikutus on tuoreella nokkoskeitteellä, jos sitä juodaan lämpimänä. Samoin, jos nokkosenlehdille muserretaan suolaa, se on hyvää paiseisiin ja pahoihin haavoihin ja hyvää hampaille, se on hyvää myös koiranpuremaan. Tämä lääke saa myös rusto- tai luuvamman kasvamaan kiinni, ja se kuivaa pahaa nestettä. Samoin, jos nokkosen juurta muserretaan etikkaan, se on hyvää perna- ja jalkapaiseille. Samoin pannaan nokkosen lehtiä nenään, jos se vuotaa verta. Samoin, jos voidellaan kasvoja verenvuotoa vastaan valmistetulla nokkoskeitteellä, se tyrehtyy. Samoin on nokkosensiemen hunajaan muserrettuna ja iholle siveltynä hyvää kylkiluupaiseisiin, kylkikipuun ja keuhkopaisisiin. Samoin kaali tuoreitten nokkosten kanssa keitettynä pehmittää vatsaa. Samoin, jos nokkoskeitteellä huuhdellaan suuta kauan, se on hyväksi kitakielekkeelle. Samoin voitelu edistää hikoamista." Orvokki Piparjuuri, lehdet Ritarikannuksen siemenet Ruusuöljy, ruusun terälehdet Ruuta Salvia Selleri Sinappi, kelta- ja mustasinapin
siemenöljy "Sinappi on kuuma ja kuiva ja sen siemenet ovat vielä kuumemmat. Sinappi vahvistaa ihmisen ymmärrystä, vetelöittää vatsan ja särkee sisuskiviä ja puhdistaa virtsaa. Samoin jos sinappia rouhitaan pieneen määrään vettä ja pestään suulaki, pää selkeää aivastamalla. Samoin, jos sinappia syödään, se vahvistaa vatsaa ja karkoittaa sairauden. Samoin sinappi etikkaan rouhittuna parantaa kyykäärmeen puremasta. Samoin sinappi vahvistaa ihmisen muistia ja tekee ihmisen viisaaksi ja on hyvää silmille ja päälle ja keuhkoille ja vatsalle ja yskään ja reisi- ja rakkokipuun sekä perna- ja munuaispaiseisiin ja vanhaa vatsatautia vastaan. Näin on myöskin, jos rusennetaan sinapin siemeniä ja valkean vehnäleivän sisustaa, siten että kaksi osaa on sinappia ja kolmas osa leipää, lisäksi kuivattuja viikunoita, hunajaa ja etikkaa, ja mitä enemmän viikunoita ja hunajaa on ja mitä vähemmän leivän sisusta, sitä parempaa se on. Tätä on usein kokeiltu, kuitenkaan ei sitä ole käytetty kaikenlaatuista sairautta vastaan. Samoin jos pannaan sinapin siemeniä tai juuria mehuun, niin että se saa siitä voimaa tai makua, on se juoma hyvin terveellistä ihmisen kurkulle ja vatsalle ja silmille ja monenlaiselle pääkivulle. Samoin tehdään sinapinsiemenistä öljyä, joka on hyvää lanne ja kylkisärkyyn. Samoin hennoista sinapinversoista tehdyn keitteen sanotaan olevan hyvää hammassärkyyn. Samoin sinapinsiementen syönti pehmentää ja selvittää ääntä." Lisäksi sinapin uskottiin vaikuttavan savuna kaatumatautiin, spitaaliin, kouristuksiin ja sen ylipäätään uskottiin virkistävän ja puhdistavan ihmisiä. Sinapinsiemenistä ja viikunasta voitiin valmistaa haude, joka kaljuksi ajellulla päällä auttoi huimaukseen. Sinapinsiementen syönti helpotti vilutautikohtauksia. Sinapinsiemen-hunajaseosten säilyvyyttä voitiin kirjan ohjeiden mukaan parantaan lisäämällä mukaan anista ja kanelia.” Suomyrtti Thus-suitsuke (Olibanum-hartsi) Viikuna
Etikka Hunaja Kananmunan valkuainen Lehmänmaito Majavan hausta Sadevesi Sianihra, lampaantali, hanhenihra Vehnäleipä Viini Voi Äidinmaito
Keskiajalla oli viehtymys kaukaisten maiden mausteisiin, joita ristiretkeläiset ja löytöretkeilijät toivat mukanaan Eurooppaan. Suomeen mausteet levisivät rikkaiden ihmisten ruokapöytien kautta, sillä mausteet olivat ensin vain varakkaiden saatavilla. Moni maustekasvi opittiin hyödyntämään myös lääkinnällisesti. Pippuri toimi rohtona pääkipuun, ruokahaluttomuuteen, yskään, vatsa- ja maksaongelmiin, ajoksiin, horkkaan, rintatautiin ja veren vähyyteen. Vastamyrkkynäkin sitä käytettiin sekä hoitamaan kehon liiallista kosteutta. Inkivääri oli voimakkaan makuinen ja sen rohdonvaikutusten vahvuuteen uskottiin myös. Sillä taisteltiin niin ruttoa kuin keripukkia vastaan, sammutettiin janoa, nostettiin lempeä ja torjuttiin vilustumista. Se virkisti aivoja ja piristi ruoansulatusta. Galanga-juuri oli inkiväärin sukulaiskasvi, jota nautittiin keskiajan lopulta säilyneiden kuvausten mukaan kylmillä säillä lämmittämään. Keskiajan päämausteita olivat inkivääri, kaneli, paratiisijyvät (melenguettapippuri) ja pippuri. Alempia mausteita olivat muskottipähkinä, neilikka, muskottikukka ja galangajuuri. Myös arvokkaammat mausteet kaneli, kardemumma ja sahrami tunnettiin. Nykyään paljolti maustekasvina käytetty valkosipuli tunnettiin parantavilta ominaisuuksiltaan ja sitä käytettiin jopa ruttoa ja demoneita vastaan ristiretkillä. Tavallinen kansa lääkitsi valkosipulilla muun muassa reumatismia ja hengitysoireita.
Keskiajalla kasvatettiin puutarhoissa
niin paljon aromaattisia yrttejä, että moni nykyviljelijä
kalpenee kateudesta. Luostarit ja varakkaat kartanot ylläpitivät
monipuolisia puutarhoja, joiden antimia käytettiin maustamiseen
ja rohdoksena. Tavallisia yrttejä olivat meirami, persilja, fenkoli,
iisoppi, minttu, basilika, rosmariini, tilli, kirveli, kumina, korianteri
ja anis. Yrttien valikoima laajeni Suomessakin keskiajan lopulle tultaessa.
Tärkein yrtti oli salvia, jonka ajateltiin varjelevan kuolemalta. Hermostuneisuus, stressi Unettomuus Vatsavaivat Vilustuminen Joillakin rohtokasveilla oli myös monipuolisia maagisia ominaisuuksia. Rohtopähkämö oli tällainen monitaituri, jota otettiin niin keltatautiin kuin epilepsiaankin. Se hoivasi kihtipotilaita ja auttoi hammaskivussa ja päänsäryssä. Maallisten vaivojen lisäksi siitä oli apua henkimaailman asioissa; se näet torjui pahansuopaa noituutta ja pahoja voimia. Sen vuoksi kasvia lisättiin kokkoihin ja suitsukesekoituksiin sekä onnenamuletteihin.
Lue lisää: Thuleia
Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.
|
|
||
|
||||