Yrttilääkintä Suomessa keskiajalla

Keskiaika sijoittuu vuosille 500 – 1500 jaa. Se päättyi uskonpuhdistukseen, jolloin Suomessa katolisen kirkon valtakausi loppui. Keskiaikainen lääkintä perustui pitkälti kansanlääkintään, signatuurioppiin ja humoraalioppiin. Signatuuriopin mukaan ”sama parani samalla”, eli kylmän aiheuttamia vaivoja hoidettiin kylmäpakkauksilla ja palovammoja kuumalla. Humoraalioppi perustui antiikin roomalaisen käsitykseen siitä, että elimistössä vallitsi neljän perusnesteen tasapaino. Jos tasapaino järkkyi, seurasi siitä sairastuminen. Humoraaliopin lisäksi vallalla oli Galenoksen sovellus temparamenttioppi.

Neljä perustenestettä olivat kuuma veri, kuiva keltainen sappi, kylmä musta sappi ja kostea lima. Sairautta hoidettiin vaikuttamalla nesteiden tasapainoon ja kehon lämpöön ja kosteuteen. Keskiajalla parannusta harjoittivat niin kansanparantajat kuin suoneniskijätkin sekä tietysti hoivatyötä tekevä luostarin väki. Aikakausi toi mukanaan apteekkarien ammattikunnan, joka valmisti myös omia lääkesekoituksia.

Tärkeimpiä lääkkeitä olivat ulostus- ja oksetuslääkkeet. Lääkkeiden lisäksi potilasta opastettiin ruokavaliossa ja ruumiinharjoituksissa, riittävässä unessa ja levossa, yrttirohdosten käytössä ja kylpemisessä. Astrologialla oli merkittävä vaikutus rohdoksien valmistamisen ja potilaan lääkitsemisen ajankohdassa. Ruokavaliolla oli iso merkitys ja erilaisissa kalentereissa oli suosituksia mihin vuodenaikaan tulisi välttää ja suosia tiettyjä ruokia. Ruokia maustettiin runsaasti yrteillä ja luonnonkasveilla, jotka toivat ruokavalioon terveellisen lisän. Katolisella keskiajalla pyhimyksiin, pyhäinjäännöksiin ja rukouksiin turvauduttiin sairauden hoidossa ja terveyden ylläpidossa.

Naantalin luostarikirja toi Suomeen lääkeainetietoutta

Naantalin luostarikirja eli Nadhen dals closters book otettiin käyttöön hoivatyön tueksi Naantalin birgittalaisluostarissa, joka aloitti toimintansa 1440. Kirja on käsin kirjoitettu mitä luultavimmin Vadstenan emoluostarissa Ruotsissa. Kirja on kopioitu varhaisemmasta tanskalaisen lääkärin Henrik Harpestraengin (k. 1244) lääkärikirjasta tai sen kopioista.

Kirjassa mainitaan useita yrttejä sekä muita lääkeaineita. Toiset aineet toimivat apuaineina, joihin varsinainen lääke sekoitettiin. Apuaineita olivat maidot, sadevesi, muut nesteet, oliiviöljy, hunaja, kananmunanvalkuainen ja eläinten rasvat. Rohdokset vaikuttivat ulkoisesti hauteina ja salvoina, sekä sisäisesti nautittuina. Naantalin luostarikirjasta yleisimmin käytettiin katajaa, koiruohoa, majavanhaustaa, mirhamia, nokkosta, sinappikasveja, suomyrttiä sekä thus-suitsuketta.

Seuraavassa lyhyt katsaus Naantalin luostarikirjan lääkeaineisiin. Muutaman yrtin kohdalle olen lisännyt alkuperäisen luostarikirjan kuvauksen rohdoksen käytöstä. Teksti on suomennettu keskiaikaisesta munkkiruotsista.

Huom! Älä käytä ominpäin yrttejä joiden vaikutuksia et tunne ja älä noudata vanhojen yrttikirjojen ohjeita suoraan, sillä moni kasvi on nykyaikana todettu vahingolliseksi ja jopa myrkylliseksi.

Naantalin luostarikirjan yrttilääkkeitä 1400-luvulta:

Aloemehu
Ulkoisesti siveltiin parantamaan haavoja, sisäisesti nautittiin vatsalääkkeenä.

Alvejuuri
Alvejuurella häädettiin lapamatoja ja lehdestä puristetulla mehulla hoidettiin ulkoisesti haavoja sekä tyrehdytettiin niistä vuotavaa verta.

Anis
Aniksen siemenillä aukaistiin ruumiin tukoksia ja torjuttiin ilmavaivoja. Aniksensiemen edisti äidinmaidon tuotantoa.

Kaali
Kaali helpotti oloa avaamalla tukoksia ja vastapuristettu kaalimehu kirkasti katseen.

Kamomilla
Naistentautien ja synnytysvaivojen yrtti, jolla helpotettiin synnytystuskia. Käytettiin monipuolisesti kuumelääkkeenä, horkkatautiin ja rentouttavan vaikutuksen vuoksi hermostollisiin sairauksiin ja hermostuneisuuteen. Antiseptisen vaikutuksen vuoksi kamomillahauteilla hoidettiin paiseita, ihottumia ja haavoja. Hiusvetenä sitä valeltiin hilseilevään tai rupiseen päänahkaan.

Katajanmarjat ja katajaöljy
Tislattua öljyä käytettiin lonkkasärkyyn, kihtiin ja ihon epäpuhtauksiin.

"Tämän puun hedelmä on käyttökelpoinen lääkeaineeksi, jos se poimitaan keväällä ja säilytetään kaksi vuotta, silloin sillä on kyky hajoittaa ja hävittää pahaa nestettä ja vahvistaa jäseniä. Voimakkaiden lääkeaineiden aiheutamaan ripuliin on hyvä keittää katajanmarjoja sadevedessä ja kylvettää siinä se, joka kärsii siitä sairaudesta. Katajanmarjoista voidaan valmistaa öljyä. Ja tämä öljy on vaikuttavin ja voimakkain horkkaa vastaan, jos sitä otetaan joka päivä yhtä paljon kuin yksi drakma (suunnilleen 3,7 g) painaa, ja nautitaan ruuan ja juoman yhteydessä. Se on myös hyvää nivuspaiseisiin, joita sillä sivellään. Sama öljy on hyvää niille, jotka kärsivät kaatumataudista. Samoin, jos viiniä keitetään ja siihen lisätään tätä öljyä tai katajanmarjoja ja kuivaa sikuria, sekoitus puhdistaa rintaa ja parantaa yskää."

Keltamo eli Pääskysen yrtti
Toi apua kroonisiin ihottumiin ja syyliin, sekä känsiin ja paiseisiin, eli oli ihonhoidossa apuna monene vaivaan.

Krassi
Käytettiin syyhyyn ja hanhenihraan sekoitettuna hoitamaan pään hilsettä ja rupea.

Koiruoho, mali
Monipuolinen koiruoho oli vatsalääkettä ja vahvisti heikkoa kuntoa. Sen avulla karkotettiin matoja ja sitä pidettiin vastamyrkkynä myrkytystiloissa. Se suojeli pahalta ja toi sängyn vierene kimpuksi ripustettuna hyvän unen. Merisairauttakin malikeitteellä ehkäistiin sekoittamalla sitä toiseen juomaan ja nauttimalla. Koiruoho oli aikansa torjunta-aine, sillä se toimi koiperhosten karkottajana vaatekomerossa ja musteeseen sekoitettuna rottien torjujana, sillä malimusteella käsin kirjoitettuja arvokkaita teoksia eivät rotat järsineet.

"Mali, absinthium latinaksi, on luonteeltaan kuuma ja kuiva. Syötäköönpä sitä tai juotakoon, se vahvistaa vatsaa, se on parhainta silloin kun se keitetään sadevedessä ja sitten siivilöidään ja jäähdytetään päivän verran, ennen kuin juodaan. Tällä tavoin se voi olla parannuskeinona useaa pahaa sairautta vastaan, joita monet saavat vatsaansa. Samoin se tällä tavalla karkoittaa sukkulamatoja ja pehmittää ihmisen vatsaa ja hyvää paljoa muuta pahaa vastaan, mitä vatsaan saadaan. Samoin se on hyvä edistämään virtsan kulkua. Jos sitä muserretaan etikkaan ja sillä voidellaan, katoavat ihmisestä kirput, täit ja kärpäset. Samoin jos sitä sekoitetaan sellerin kanssa, se on hyvä keltatautia vastaan, myös jos sitä annetaan keittämättömänä. Samoin se parantaa maksaa, jos sekoitetaan nardusta ja malia. Samoin, jos sekoitetaan malia etikkaan ja sitä juodaan, se on munuaisten parannuskeino. Samoin mali on hyvää puremasta saatua myrkkyä vastaan. Samoin, jos malia pannaan hunajaan, se puhdistaa silmät, jotka sillä voidellaan. Samoin se höyry, mikä nousee malikeitoksesta, parantaa korvat, joissa on mätää tai matoja. Mali on hyvä vereksiin haavoihin, jos sitä muserretaan ja pannaan niihin. Samoin mali on hyvää syyhyyn, jos käytetään siitä keitettyä voidetta.”

Metsämirrami eli mäkimeirami
Meirami oli puhdistava ja vahvistava kasvi, joka lievitti kaikenlaista kipua ja tuskaa. Yhdessä suitsukkeen kanssa nautittuna sen uskottiin vaikuttavan niin suotuisasti, että ruumis sylkäisisi suustaan kaiken sairauden pois.

Mirhami
Mirhami oli eräänlaista kumihartsia, jota saadaan Commiphora-suvun kasveista. sitä käytettiin paikallisesti kiinteyttävänä ja desinfioivana aineena. Mirhamilla hoidettiin halvauksia.

”Mirha on kuuma ja sillä on voima vahvistaa vatsaa ja vahvan voimansa vuoksi se vetää haavoja kiinni. Mirhalla on voima irrottaa pahoja nesteitä ruumiissa ja se vähentää niitä keskinkertaisesti ja säilyttää kuolleen ihmisen ruumiin mätänemättömänä jos se voidellaan mirhavoiteilla. Samoin se jaksaa säilyttää täyden voimansa pilaantumatta hyvinkin sata vuotta. Samoin mirha on joskus pientä ja joskus suurta, ja sinun on tiedettävä, että se joka on keltaista päältä ja hieman vaalean punaista sisältä ja hohtaa läpi, se on hyvää. Se vahvistaa vatsaa kuten aikaisemmin on sanottu, ja se puhdistaa yläosassa rinnassa pahoja nesteitä, jotka vahingoittavat maksaa ja keuhkoja ja sydäntä. Samoin se ottaa pois pahan hajun suusta ja kaiken pahan hammastarhasta, ja parantaa siellä nesteitä ja kuivattaa niitä. Samoin se puhdistaa ja lääkitsee mätähaavat huulissa. Samoin se vahvistaa aivoja. Samoin se vahvistaa kovin sitä paikkaa, jossa lapsi makaa äidin vatsassa ja se kuivattaa kaikkia ylimääräisiä nesteitä samassa paikassa, ja auttaa lasta joka siellä sisällä on siitettynä. Samoin se tappaa matoja korvista. Samoin se poistaa kuollutta lihaa haavoista ja lisää niissä hyvää ja elävää lihaa ja säilyttää sen vahingoittumatta. Samoin se tuo pois suolinkaiset vatsasta. Samoin se tuo pois kuolleen lapsen. Samoin vaikka sitä ei panna enempää kuin yksi jyvänen juomaan, niin se kelpaa pitkälliseen yskään ja vialliseen hengen kulkuun, ja sivujen särkyyn ja siihen että jonkun sisuksissa on haavoja. Samoin jos pidetään mirhaa kielen alla ja nieleskellään, kun [neste] valuu ja kostuttaa, silloin se lievittää painunutta ääntä ja tekee sen kirkkaaksi. Samoin sitä ei oteta enempää kuin yksi jyvänen, kun vilutauti iskee, ja silloin se auttaa. Samoin kun sekoitetaan mirhaa viinin kanssa ja pestään pää, silloin se kelpaa pään särkyyn. Samoin kun sitä sekoitetaan silmävoiteeseen, niin silloin se auttaa saamaan kirkkaan näön. Samoin mirhan sanotaan keitettynä öljyssä tai viinissä tai muissa juomissa, ja siten juotuna, olevan hyvää ennen juominkia ja se auttaa miestä nukkumaan, se on koeteltu. Samoin kun mirhaa sekoitetaan tai hierotaan johonkin nesteeseen tai voiteeseen ja voidellaan sen kanssa ruumista, silloin ei tule kirppuja tai täitä, ja ne pakenevat sen kitkeryyttä.”

Mulperipuun hedelmä
Mulperipuu oli kotoisin kaukaa Persiasta saakka. Sen hedelmistä keitettiin siirappia, jota käytettin kurlausvetenä angiinaan ja kurkkutautiin sekä penslaamalla suumätään ja keripukin aiheuttamiin suusairauksiin.

Myrtti
Myrttiä käytettiin kurlausvetenä suun tulehduksiin sekä hoitamaan ripulia.

Nardus
Nardus oli varsinainen ihmeyrtti – se oli kotoisin Himalajalta asti. Sitä käytettiin virtsarakkovaivoissa sekä keltataudissa ja vatsan vahvistamiseen. Ulkoisesti sitä siveltiin munuaisille tuomaan puhdistavaa vaikutusta.

Nokkonen
Ulkoisesti nokkosta käytettiin hiusvetenä hiuskadon hoitamiseen ja haavojen ja paiseiden hoitoon. Sisäisesti nautittuna se toi helpotusta vesipöhöön, virtsarakkovaivoihin ja niveltulehdukseen. Reumapotilasta voitiin piiskata tuoreilla nokkosen versoilla.

"Urtica, nokkonen, on hyvin kuuma, ja se on hyvä keltatautiin, jos sitä muserretaan viiniin ja juodaan. Samoin on nokkosensiemen hunajassa kieriteltynä hyvää kivesvammoihin, ja se parantaa vanhaa yskää, jos sitä juodaan usein, ja poistaa keuhkoista kylmettymisvauriot, ja se on hyvää paisuneeseen vatsaan. Kaikkeen tähän nokkosen siemen hyvää hunajassa tai viinissä kieriteltynä, jos sitä usein juodaan tällä tavoin keitettynä. Sama vaikutus on tuoreella nokkoskeitteellä, jos sitä juodaan lämpimänä. Samoin, jos nokkosenlehdille muserretaan suolaa, se on hyvää paiseisiin ja pahoihin haavoihin ja hyvää hampaille, se on hyvää myös koiranpuremaan. Tämä lääke saa myös rusto- tai luuvamman kasvamaan kiinni, ja se kuivaa pahaa nestettä. Samoin, jos nokkosen juurta muserretaan etikkaan, se on hyvää perna- ja jalkapaiseille. Samoin pannaan nokkosen lehtiä nenään, jos se vuotaa verta. Samoin, jos voidellaan kasvoja verenvuotoa vastaan valmistetulla nokkoskeitteellä, se tyrehtyy. Samoin on nokkosensiemen hunajaan muserrettuna ja iholle siveltynä hyvää kylkiluupaiseisiin, kylkikipuun ja keuhkopaisisiin. Samoin kaali tuoreitten nokkosten kanssa keitettynä pehmittää vatsaa. Samoin, jos nokkoskeitteellä huuhdellaan suuta kauan, se on hyväksi kitakielekkeelle. Samoin voitelu edistää hikoamista."

Orvokki
Orvokinlehdillä oli ihosairauksia parantava ja verta puhdistava vaikutus. Orvokinlehdistä keitetyllä siirapilla lääkittiin kuumetauteja. Hienonnettut lehdet sekoitettiin hunajaan ja sillä hoidettiin hilsettä ja päärupea.

Piparjuuri, lehdet
Piparjuuri oli antibioottinen ja sisälsi runsaasti c-vitamiinia, jonka vuoksi se oli erinomainen lääke keripukkiin. Sitä käytettiin myös puhdistamaan verta ja tuomaan helpotusta syyhyyn sekä ihottumiin. Piparjuuren lehtiä käytettiin reumatismin hoidossa ja juurta otettiin kihdin oireita helpottamaan.

Ritarikannuksen siemenet
Siemenet murskattiin ja tahnalla siveltiin vartaloa, jotta täit ja madot karkottuisivat.

Ruusuöljy, ruusun terälehdet
Ruusuöljystä valmistettiin ruusuvettä, joka vahvisti sydäntä ja poisti kehosta haitallisia nesteitä

Ruuta
Pernavaivoihin ja kirkastamaan katsetta. Ruuta oli vatsalle hyväksi.

Salvia
Salviata pidettiin voimakkaana rohtona. Pyhän Hildegardin mukaan sillä oli valta torjua kuolemaa. Jo antiikin roomalaisille se oli elämän yrtti, joka teki naiset hedelmällisiksi.

Selleri
Selleri avasi ruumiin tukoksia. Kasvista käytettiin juurta ja siemeniä. Siemenillä voitiin palauttaa ehtyneitä ruumiinvoimia.

Sinappi, kelta- ja mustasinapin siemenöljy
Sinappi oli stimulantti, joka myös poisti pahaa ihmisestä.

"Sinappi on kuuma ja kuiva ja sen siemenet ovat vielä kuumemmat. Sinappi vahvistaa ihmisen ymmärrystä, vetelöittää vatsan ja särkee sisuskiviä ja puhdistaa virtsaa. Samoin jos sinappia rouhitaan pieneen määrään vettä ja pestään suulaki, pää selkeää aivastamalla. Samoin, jos sinappia syödään, se vahvistaa vatsaa ja karkoittaa sairauden. Samoin sinappi etikkaan rouhittuna parantaa kyykäärmeen puremasta. Samoin sinappi vahvistaa ihmisen muistia ja tekee ihmisen viisaaksi ja on hyvää silmille ja päälle ja keuhkoille ja vatsalle ja yskään ja reisi- ja rakkokipuun sekä perna- ja munuaispaiseisiin ja vanhaa vatsatautia vastaan. Näin on myöskin, jos rusennetaan sinapin siemeniä ja valkean vehnäleivän sisustaa, siten että kaksi osaa on sinappia ja kolmas osa leipää, lisäksi kuivattuja viikunoita, hunajaa ja etikkaa, ja mitä enemmän viikunoita ja hunajaa on ja mitä vähemmän leivän sisusta, sitä parempaa se on. Tätä on usein kokeiltu, kuitenkaan ei sitä ole käytetty kaikenlaatuista sairautta vastaan. Samoin jos pannaan sinapin siemeniä tai juuria mehuun, niin että se saa siitä voimaa tai makua, on se juoma hyvin terveellistä ihmisen kurkulle ja vatsalle ja silmille ja monenlaiselle pääkivulle. Samoin tehdään sinapinsiemenistä öljyä, joka on hyvää lanne ja kylkisärkyyn. Samoin hennoista sinapinversoista tehdyn keitteen sanotaan olevan hyvää hammassärkyyn. Samoin sinapinsiementen syönti pehmentää ja selvittää ääntä." Lisäksi sinapin uskottiin vaikuttavan savuna kaatumatautiin, spitaaliin, kouristuksiin ja sen ylipäätään uskottiin virkistävän ja puhdistavan ihmisiä. Sinapinsiemenistä ja viikunasta voitiin valmistaa haude, joka kaljuksi ajellulla päällä auttoi huimaukseen. Sinapinsiementen syönti helpotti vilutautikohtauksia. Sinapinsiemen-hunajaseosten säilyvyyttä voitiin kirjan ohjeiden mukaan parantaan lisäämällä mukaan anista ja kanelia.”

Suomyrtti
Suomyrtin merhua otettiin korvasärkyyn ja kaikenlaisiin vuotoihin, kuten verenvuotoon. Vatsalääkkeenä sillä oli ulostava vaikutus.

Thus-suitsuke (Olibanum-hartsi)
Suosittua suitsuketta käytettiin ulkoisesti haavalaastareissa, hengityssuihkeissa ja parfyymeissa. Thus-suitsuke laskettiin Boswellia Carteri –puun pihkasta ja se oli huokemmanlaatuista hartsia.

Viikuna
Käytettiin ruttopaiseisiin, koska hedelmä muistutti signatuuriopin mukaan ulkoisesti ruttopaiseita, joita sen ajateltiin kypsyttävän.

Luostarikirjan muita rohdosaineita:

Etikka
Siveltiin ulkoisesti antiseptisiin tarkoituksiin ja etikalla oli myös pehmittivä vaikutus.

Hunaja
Puhdisti rintaa ja vatsaa sekä esti mätänemistä. Haavanhoidossa käytettiin vetämään haavansuut kiinni ja puhdistamaan.

Kananmunan valkuainen
Käytettiin vasta-aineena myrkytyksiin ja epäpuhtautta poistamaan.

Lehmänmaito
Tuoretta lehmänmaitoa tarjottiin lämmitettynä parantamaan yskää ja vilustumista.

Majavan hausta
Majavan sukupuolitietyissä oli salisyylihappoa, joten voidemaista rauhaseritettä käytettiin hermostoperäisiin vaivoihin, päänsärkyyn ja epilepsiaan. Ellei haustaa ollut saatavilla, voitiin korvikkeena käyttää majavan rasvaa tai virtsaa.

Sadevesi
Sadevettä pidettiin parhaana vetenä, erityisesti jos se oli kesäaikaan satanut lempeästi ja hitaasti alas taivaasta.

Sianihra, lampaantali, hanhenihra
Eläinten rasvoja käytettiin voiteina ja hauteina rohtumissa, paleltumissa ja ajoksissa.

Vehnäleipä
Vehnä oli ravitsevana kasvina elämän symboli. Puuroa käytettiin hauteena paiseiden päällä.

Viini
Viini vahvisti sappinesteitä ja sitä käytettiin myrkytysten hoidossa.

Voi
Paransi yskää ja toimi hengitysteiden rohtona avaamalla keuhkot ja puhdistamalla rintaa. Voin ajateltiin tuottavan erinomaista uutta verta elimistöön.

Äidinmaito
Äidinmaito oli maidoista parhainta, se oli rinnalle ja keuhkoille hyväksi

Mausteiden eksotiikkaa

Keskiajalla oli viehtymys kaukaisten maiden mausteisiin, joita ristiretkeläiset ja löytöretkeilijät toivat mukanaan Eurooppaan. Suomeen mausteet levisivät rikkaiden ihmisten ruokapöytien kautta, sillä mausteet olivat ensin vain varakkaiden saatavilla. Moni maustekasvi opittiin hyödyntämään myös lääkinnällisesti.

Pippuri toimi rohtona pääkipuun, ruokahaluttomuuteen, yskään, vatsa- ja maksaongelmiin, ajoksiin, horkkaan, rintatautiin ja veren vähyyteen. Vastamyrkkynäkin sitä käytettiin sekä hoitamaan kehon liiallista kosteutta.

Inkivääri oli voimakkaan makuinen ja sen rohdonvaikutusten vahvuuteen uskottiin myös. Sillä taisteltiin niin ruttoa kuin keripukkia vastaan, sammutettiin janoa, nostettiin lempeä ja torjuttiin vilustumista. Se virkisti aivoja ja piristi ruoansulatusta.

Galanga-juuri oli inkiväärin sukulaiskasvi, jota nautittiin keskiajan lopulta säilyneiden kuvausten mukaan kylmillä säillä lämmittämään.

Keskiajan päämausteita olivat inkivääri, kaneli, paratiisijyvät (melenguettapippuri) ja pippuri. Alempia mausteita olivat muskottipähkinä, neilikka, muskottikukka ja galangajuuri. Myös arvokkaammat mausteet kaneli, kardemumma ja sahrami tunnettiin. Nykyään paljolti maustekasvina käytetty valkosipuli tunnettiin parantavilta ominaisuuksiltaan ja sitä käytettiin jopa ruttoa ja demoneita vastaan ristiretkillä. Tavallinen kansa lääkitsi valkosipulilla muun muassa reumatismia ja hengitysoireita.

Aromaattiset yrtit Suomessa ja muualla Euroopassa

Keskiajalla kasvatettiin puutarhoissa niin paljon aromaattisia yrttejä, että moni nykyviljelijä kalpenee kateudesta. Luostarit ja varakkaat kartanot ylläpitivät monipuolisia puutarhoja, joiden antimia käytettiin maustamiseen ja rohdoksena. Tavallisia yrttejä olivat meirami, persilja, fenkoli, iisoppi, minttu, basilika, rosmariini, tilli, kirveli, kumina, korianteri ja anis. Yrttien valikoima laajeni Suomessakin keskiajan lopulle tultaessa. Tärkein yrtti oli salvia, jonka ajateltiin varjelevan kuolemalta.

Haavat
Haavoja hoidettiin rohtoraunioyrtillä, alvejuurella, rätvänällä, kamomillalla, nokkosella, kehäkukalla, peltokortteella ja arnikalla. Toisinaan eksoottisempaa aloemehuakin oli saatavilla.

Hermostuneisuus, stressi
Hermostoperäisiä stressivaivoja hoidettiin esimerkiksi rosmariinilla, salvialla, melissalla, kuismalla ja valeriaanalla.

Unettomuus
Unettomuuteen auttoi koiruohokimppu sängyn reunalla sekä humala, virmajuuri ja laventeli.

Vatsavaivat
Vatsavaivoja hoidettiin monella eri yrtillä ja mausteella, kuten maarianohdakkeella, kellukalla, rantasapella, piparmintulla ja voikukalla. Eräs sekoitus saatiin yhdistämällä inkivääriä, muskottia, anista, minttua ja kuminaa. Kumina oli hyvä oluen mauste ja samalla vatsavaivojen taltuttaja. Murskatuilla siemenillä maustettiin olutta, jonka kiehuttua siemenet siivilöitiin pois ja juoma tarjottiin potilaalle. Lämmin siemenmössö päätyi pellavaliinassa lämmittämään kipeätä vatsaa ulkopuolelta. Jos suoliston toiminnassa oli häiriöitä, napattiin apumieheksi ratamoa, pellavaa ja sennaa.

Vilustuminen
Nuhan hoitamiseen käytettiin Naantalin luostarikirjan rohtojen lisäksi syreeniä, seljaa, manomillaa, tulikukkaa, immikkää, timjamia, pukinjuurta ja lehmuksenkukkaa. Sinappi olivat tehokas rohto, joka avasi myös hengitysteitä.

Joillakin rohtokasveilla oli myös monipuolisia maagisia ominaisuuksia. Rohtopähkämö oli tällainen monitaituri, jota otettiin niin keltatautiin kuin epilepsiaankin. Se hoivasi kihtipotilaita ja auttoi hammaskivussa ja päänsäryssä. Maallisten vaivojen lisäksi siitä oli apua henkimaailman asioissa; se näet torjui pahansuopaa noituutta ja pahoja voimia. Sen vuoksi kasvia lisättiin kokkoihin ja suitsukesekoituksiin sekä onnenamuletteihin.

Tässä artikkelissa kuvattiin Naantalin luostarikirjan rohdokset sekä keskiajan tärkeimmät maustekasvit ja aromaattiset yrtit. On syytä muistaa, että keskiajallakin Suomessa tärkeällä sijalla oli kansanlääkintä omine troppeineen ja luonnonkasveineen. Niistä kannattaa lukea lähemmin alan kirjallisuudesta ja kansanrunoudesta. Aromaattisten yrttien luettelossa olen käyttänyt tärkeänä lähteenä Hannele Klemettilän kirjaa Keskiajan keittiö.

Huom! Älä käytä ominpäin yrttejä joiden vaikutuksia et tunne ja älä noudata vanhojen yrttikirjojen ohjeita suoraan, sillä moni kasvi on nykyaikana todettu vahingolliseksi ja jopa myrkylliseksi.

Lue lisää:
Yrttilääkinnän historia

Thuleia

-täsmähaku