|
||||
|
Kolmoiskuun kasvot Siinä missä aurinko on ollut kautta aikain näkyvä taivaankannen hallitsija, on kuu ollut sen maaginen seuralainen. Aurinko on vaikuttanut viljan kasvuun ja ihmisten hyvinvointiin suoraan; noussut aamuisin taivaankannelle, paahtanut viljan kypsäksi ja kasvattanut metsän puut tynnyrimäisiksi tukeiksi. Kuu lipuu pilvien varjoissa kuin varkain ja muuttaa syklisesti muotoaan kasvavasta sirpistä pulleaksi yön valtijaksi, kääntyen taas muutamassa päivässä kapenevaksi, vanhenevaksi haamuksi. Kuun eri vaiheet on yhdistetty kasvuun ja kuolemaan, jumalattariin ja enteisiin. Kuun sanotaan vaikuttavan ihmisen toimiin ja toimivan maagisena ajastimena loitsuille. Kuun maagisuus on liitetty myös siihen miten se heijastaa valoa, eikä tuota sitä itse. Heijastavuus ja peilaavuus tuntuu kuvaavan sitä miten ihmisen alitajunta heijastaa päivätajuntaa. Kuu on kautta historiallinen ollut ihmisille lähes fanaattisen saavuttamisen kohde. Sinne on kuviteltu pääsevän lintujen selässä lentäen, ilmapalloilla kohoten ja lopulta haave toteutui Apollo 11:n kuumoduli Eaglen laskeutuessa kuun Rauhallisuuden mereen 16 heinäkuuta 1969. Kuuhun liittyviä tapoja, maagisia uskomuksia ja kuun vaikutusta ihmisten kehoon ja muualle maailmaan ymmärtää helpommin, kun ajattelee vastaavuuksien perustuvan vanhaan ajatusmalliin ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen” – joka on kantava ajatus useassa maagis-uskonnollisessa vastaavuusjärjestelmässä. Vaikka nykyään kuusta puhutaan usein feminiinisenä taivaankappaleena ja se on laajalti yhdistetty nimenomaan jumalattariin, niin maailmanhistoriassa kuu tunnetaan toisissa kulttuureissa myös maskuliinisena. Siinä missä ranskan ja italian kielissä kuu on feminiini, niin saksassa sana kuuluu maskuliineihin. Eskimoille kuu näyttäytyy naispuolisen auringon veljenä. Kuuhun liittyviä uskomuksia on kuitenkin niin paljon, että niistä saisi leivottua rekka-autollisen valmista tekstiä. Keskitynkin tekstissäni näkemyksiin, joita voi tavata voimakkaina usean eri kulttuurin piirissä; kuun vaiheiden symboliikkaan, kuun feminiinisiin aspekteihin jumalattarina, sekä kuun vaikutuksiin kasvattajana, muuttajana ja kuoleman hallitsijana. Historiallinen kuu Nykyinen Gregoriaaninen kalenteri yhdistää aurinkoon ja kuuhun perustuvaa ajanlaskua. Vuosi määritellään aurinkoon suhteuttaen, mutta kuukausi on mitoitettu väljästi kuunkierron mukaan. Kuun eri vaiheiden kirjon näkyminen taivaankannella kestää nelisen viikkoa. Myös kirkkopyhistä osa on määritelty aurinkokalenterin mukaan stabiileiksi, mutta esimerkiksi pääsiäinen kulkee kuukalenterin mukaisesti ja on siksi vuosittain hiukan eri aikaan. Vanha kiinalainen ajanlasku ja islamilainen kuukausi perustuvat kokonaan kuunkiertoon. Babyloniassa astrologia oli arvostettu tieteenala ja kuuta palvottiin taivaan kuningattarena. Maan ajateltiin olevan kuun lapsi. Kautta historian ja varsinkin 1800-1900 lukujen okkultisten liikkeiden vastaavuusoppien myötä kuun ja muiden planeettojen on katsottu vaikuttavan maailman tapahtumiin, ihmisten ja asioiden luonteisiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuun funktio on ollut tunnepuolella. Useat ihmiset laskevat missä merkissä kuu on ollut syntymähetkellä ja tulkitsevat sitten kuumerkkinsä vaikutusta luonteeseensa ja elämänsä tunnetasoon. Kuunvaiheen perusluonteen katsotaan tarttuvan myös ihmisen perusluonteenpiirteiksi. Oman syntymänhetken kuunvaihetta pidetään läpi elämän suotuisimpana hetkenä toteuttaa uudet ideat, projektit ja ponnistukset. Kuunvaiheita seurattiin ennen tarkkaan ja ne eivät olleet mitenkään erityisesti maagista tietoa, vaan kaikkien ulottuvilla olevia oman aikansa tieteelliseen maailmankuvaan perustuvia vinkkejä. Agricolan vuoden 1544 rukouskirjassa oli liitteenä taulukko, johon oli määritelty kulloinkin tähtimerkkien ja kuun asemat taivaalla. Taulukko oli höystetty kätevillä ohjeilla siitä, milloin oli paras aika harjoittaa ystävyyttä, maksaa velkoja, pitää häät, kiusata muita ja vaikkapa iskeä suonta. Siinä missä länsimailla maagikot ovat lähinnä kerskailleet sillä, kenen kuumagia toimi tehokkaimmin, niin itämailla kuuta on hallittu mahtipontisimmin elkein. Legenda kertoo profeetta Muhammedin todistelleen mahtiaan halkaisemalla kuun kahtia. Hän pyöritteli kuuta taivaalla ja lopulta kuu seilasi sisään ja ulos miehen hihoista. Maanantai on tunnettu kuun päivänä. Jostain syystä ennen karjaa ei laskettu ulos laitumille maanantaisin, mutta liekö ikävä varjo päivän yllä juontunut siitä, että maanantaita kutsuttiin ennen hirttopäiväksi. Ennen vanhaan kuun vaiheita ei seurattu niinkään ajanlaskun vuoksi, vaan tutkien, mitkä päivät olivat suotuisia ja mitkä vähemmän suotuisia erilaisille toimille. Ihmisille alkoi kehittyä uskomuksia päivistä, joiden läheisyydestä onni oli paennut. Babylonialais-assyyrialaisissa varhaisissa kalentereissa epäonnen päiviä olivat kuukauden 7., 14., 21. ja 28. päivät. Nämä olivat vaarallisia, mustia päiviä, jolloin tuli karttaa työntekoa ja matkustamista. Päivät erotettiin toisista erityisillä nimillä, jotka itämerensuomalaisilla ja lappalaisilla tunnettiin nimellä pyhä, pyhäpäivä eli tabupäivä. Pyhäpäivän työntekokielto siis juontaa juurensa kauempaa kuin Raamatun ohjeista pyhittää lepopäivä. Kuu kansan uskomuksissa Eri kulttuurien parissa on laajalti uskottu kuun ja kuoleman liittoon. Kuoleman ollessa väistämätön osa elämää sen assosioiminen syklisesti kasvavaan ja vähenevään kuuhun tuntuukin loogiselta. Kuuta pidettiin myös paikkana, jonne kuolleiden henget kohosivat joko lopullisesti muuttuen kuun lapsiksi, tai vaihtoehtoisesti kuu oli levähdyspaikka matkalla kauemmas tästä maailmasta. Kuun vaalealla, aavemaisella valonheijastuksella on myös samanlaista haljua kalpeutta kasvoillaan kuin kuolleiden ruumiilla. Vanhan intialaisen uskomuksen mukaan henget odottavat kuussa sopivaa hetkeä syntyä uudelleen ja satavat sitten vesisateen mukana alas maapallolle muuttuakseen siemennesteeksi odottamaan jälleensyntymää. Vanha kansa yhdisti eniten maagisia uskomuksia uudenkuun aikaan. Uudeksi kuuksi kutsutaan ensimmäistä ohutta kuunsirppiä, joka näkyy kasvamaan kääntyneestä kuusta. Tämän kuunvaiheen maagisia ominaisuuksia on kunnioitettu ja vähän pelättykin ennen vanhaan. Uutta kuuta ei saanut osoitella sormella tai katsoa sen heijastusta peilin kautta, sillä molempien tapojen tiedettiin tuovan epäonnea. Päinvastoin uutukaiselle kuunsirpille niiattiin tai kumarrettiin. Rikkauksia saattoi vetää luoksensa katselemalla kuuta ja samalla pyörittelemällä taskussa hopeakolikkoa. Muutama sata vuotta sitten kuussa ajateltiin asuvan kuuihmisiä: seleniittejä. Heillä tiedettiin olevan tavalliseen ihmiseen verrattuna isommat aivot ja hyvin lyhyet jalat. En tiedä jäivätkö seleniitit pääasiassa viihdekirjallisuuden höysteeksi vai uskoivatko ihmiset heihin todella. Yksi hauskimmista kansanuskomuksista löytyy Boliviasta, jossa uskottiin kuun aiheuttavan vesisateen ja ukkosen heittämällä taivaista alas villisikoja ja karjuvia jaguaareja. Muualla puolestaan selitettiin kuun vaihtuvaa syklisyyttä kuun kahdella puolisolla, joiden luona hän toistuvasti vuorotellen vieraili. Puolisot olivat mustasukkaisia, joten kuun piti viettää yhtä kauan aikaa molempien luokse kumartuneena sirppinä. Taivaita on usein tähystelty myös ennustusmielessä. Vanhalle kansalle sään ennustaminen oli tärkeätä ja sen osuminen oikeaan auttoi merkittävästi sadonkorjuun ja kylvön ajoittamista ja tätä kautta ravinnon saamista pöytään. Jos täysikuu osui jouluaatolle, tiesi se seuraavalle vuodelle heikkoa satoa. Johtuisiko tämä kenties siitä, että kuu oli tullut häiritsemään voimillaan yhtä vuoden solaarisista juhlista? Kuun mukaan on myös jossakin päin maailmaa määritelty sopiva teurastusaika. Liha oli herkullisimmillaan kun eläimestä tiristi hengen irti kolme päivää täydenkuun jälkeen, kuun ollessa leijonan merkissä. Täysikuut ovat eripuolilla maailmaa usein nimetty huomioiden vuodenkierto ja ajankohtaan liittyvä keskeinen tapahtuma luonnossa tai maanviljelyksessä. Esimerkiksi sadonkorjuun kuuna on tunnettu täysikuu, jonka läheisyydessä vilja tavattiin korjata pelloilta latoihin. Vanhoja suomalaisia kuukausien nimiä ovat olleet huhtikuulle hankikuu ja heinä-elokuun väliin on sovitettu mätäkuu, jolloin haavakaan ei parantunut ilman märkimistä. Marraskuun aikaisempi nimi on ollut routakuu ja lokakuu kiepautettiin aiemmin muotoon likakuu. Kuukausilla on ollut vuosittain vakiintuneet ennusteensa vuoden säätiloihin. Helmikuulla ilman lämpiäminen merkitsee vastaavasti pakkasten siirtymistä maaliskuulle. Jos puolestaan maaliskuu on lämmin, tulee toukokuusta kylmä, mutta heinää tehdään loppukesästä hellesäässä. Neito, äiti, akka – Jumalattaren kolme aspektia Monelle uuspakanalle ja varsinkin noituutta harjoittavalle on tuttu ajatus yhdistää kuun vaiheet naisen elämänvaiheisiin. Arkkityyppisinä hahmoina nuori neitseellinen neito liitetään kasvavaan kuuhun, hedelmällinen tai raskaana oleva äitihahmo täysikuuhun ja vähenevä kuunsirppi kuvaa viisasta vanhusta tai köyryselkäisenä seisovaa noita-akkaa. Arkkityypit voivat vaikuttaa niin iättömiltä, että yhteyttä pidetään itsestään selvänä historiallisena faktana, joka kumpuaa vähintäänkin muinaisilta mantereilta tai ikiaikaisten mummojen tietokirjoista. Se onkin totta, että jo varhain eri kulttuureissa yhdistettiin jumalattaria kuun eri aspekteihin, mutta neito-äiti-akka-kolminaisuuden esitti ensimmäistä kertaa Robert Graves teoksessaan The White Goddess (1948). Tämä inspiroi välittömästi useita noituuden ja feminiinisen pakanuuden suuntauksia jääden pysyvästi elämään kuunjumalattaren olemuksena. Kolminaisuus on tullut monelle tutuksi kolmoiskuun symbolissa, jossa kasvava ja vähenevä kuunsirppi reunustavat keskellä olevaa täysikuuta. Vaikka Graves on useissa lähteissä nimetty kolminaisuuden keksijäksi, kirjoitti Aleister Crowley jo vuonna 1929 kirjassaan Moonchild seuraavaa: "For she is Artemis or Diana, sister of the sun, a shining Virgin Goddess; then Isis-initiatrix, who brings to man all light and purity, and is the link of his animal soul with his eternal self; and she is Persephone or Proserpine, a soul of double nature, living half upon the earth and half in Hades… and thirdly she is Hecate, a thing altogether of Hell, barren, hideous, and malicious, the queen of death and evil witchcraft." Jo ennen Crowleyta, vuonna 1903 Jane Ellen Harrison viritteli teoriaa kolmikasvoisesta jumalattaresta. Ymmärtääkseni hän kuitenkin koki ongelmaksi sen, miten sama jumalatar voisi olla yhtä aikaa neitsyt ja äiti. Mysteeri tuntui epäloogiselta, joten hän päätyi esittämään jumalattaren kolmiosaisuuden niin, että kyse olikin kolmesta yhdessä toimivasta jumalattaresta, kuten kohtalottarista. Hän liitti kolminaisuuden myös maanjumalattareen. Samoja ajatuspolkuja jatkoi muutama vuosi myöhemmin Sir James Frazier, joka puhui jumalatarten ilmentymisestä pareittain; esimerkiksi äitinä ja tyttärenä. Kuun yksi perusominaisuuksista on muuntuminen ja kyky muutokseen ja uudistumiseen. Tämän voi havaita myös kuuhun liitettävistä jumalattarista. Esimerkiksi Diana voi halutessaan muuttua jänikseksi ja jänis puolestaan liitetään symboliikassa kuuhun. Kuunjumalattarista usea voi näyttäytyä itse kuuna tai hahmossa, joka ammentaa voimaansa kuusta. Siinä missä toiset jumalattaret liitetään suoraan kuuhun, toiset ammentavat kuun vaikutusta lähinnä feminiinisyytensä kautta. Kuunjumalatarten erityinen lahja ihmiskunnalle on kuun voiman, taikuuden ja tunteellisen viisauden välittäminen maanpinnalle. Kuunjumalattaren siunauksen ja voiman on kautta historian välittänyt maanpinnalle kuun mysteereihin vihkiytynyt papitar. Drawing Down the Moon –rituaalin sanotaan juontuvan Kreikasta ja se on vakiintunut rituaali esimerkiksi wiccassa ja muualla uusnoituuden parissa. Rituaalissa kuun voima invokoidaan papittareen puhtaasti energiamuodossa tai tietyn jumalattaren muodossa. Historian saatossa rituaalista on kehittynyt monta eri variaatiota. Reseptien tärkein huomio on ollut kuitenkin siinä, että rituaalin suorittava nainen on hedelmällisessä iässä. Tästäkin lienee käytännön variaatioita. Luulisi vanhan naisen sopivan mitä parhaiten kuunjumalattaren vanhimman aspektin invokoijaksi. Vanhassa ohjeessa rituaalin suorittaa kolme ihmistä uudenkuun ensimmäisen ohuen sirpin ilmestyessä taivaalle. Osallistujista vähintään kahden tulee olla naisia. Heistä yksi pitelee käsissään hopeista tai lasista kulhoa, johon toinen kaataa viiniä tai pyhitettyä vettä ja kolmas pitelee peiliä sellaisessa kulmassa, jossa se heijastaa kuunvalon kulhoon. Kuun heijastuessa kutsutaan Diana, Artemis tai Isis jakamaan siunauksensa ja voimansa juomaan. Rituaaliin kuuluu mahdollisesti runoutta, chanttausta, erityisten keksien ja pyhitetyn juoman nauttimista siunauksen ja voiman jakamiseksi osallistujien kesken. Osa juomasta kaadetaan yleensä maahan kiitokseksi, uhriksi ja kiertokulkua symboloimaan. Modernissa traditionaalisen wiccan Drawing Down the Moon -rituaalissa on kabbalistisia ja seremoniallisen magian osia, painotusten ja tapojen vaihdellessa tietysti ryhmältä toiselle. Oikein tehtynä rituaali avaa konkreettisen yhteyden jumaluuden ja covenin jäsenten välille. Janet Farrar kuvailee eri asteisia rituaalikokemuksia seuraavasti; joillakin kerroilla transsiin vaipunut papitar kommunikoi jumaluuden kanssa astraalitasolla ja voi välittää tältä viestejä. Toisilla kerroilla jumaluus voi puhua suoraan papittaren kautta niin, että papitar tuntee jumaluuden astumisen itseensä, mutta säilyttää silti kontrollin ja muistikuvan tilanteesta. Vahvassa kokemuksessa jumaluus ottaa papittaren kokonaan haltuunsa ja tämän persoonallisuus, jopa fyysinen ulkomuoto, voi muuttua. Mytologioita raottavat teokset ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia kertomuksia kuunjumalattarista. Kertomuksista löytyy elämän eri sävyjä aina syntytarinoita opettaviin kertomuksiin ja haikeisiin rakkausrunoihin. Tarina Aradiasta - kuunjumalar Dianan tyttärestä ja noituuden salaisuuksien jakajasta - on ollut keskeisessä osassa uusnoituuden muotoutumisessa. Charles G. Lelandin Aradia – or the Gospel of the Witches kertoo tarinan osana italialaisten noitien perimätietoa. Diana opetti tyttärelleen Aradialle noituuden taidon ja lähetti tämän alas maan päälle ensimmäiseksi noidaksi; opettamaan noituutta edelleen. Aradia opetti noituutta köyhille ihmisille, joita katolinen kirkko ja feodaaliyhteiskunta sortivat. Lopulta Aradia palasi taivaallisen äitinsä luo, jättäen kuitenkin perinnöksi noituuden lahjat ja ohjeet kokoontua jokaisen täydenkuun aikaan juhlistamaan Dianaa, noitien kuningatarta. Tästä juontunee wiccojen tapa juhlistaa kuun vaiheita Esbat-juhlalla, jota vietetään yleensä täysikuun aikaan maagisen työskentelyn ja opetuksen merkeissä. Kuu ja kuun kolminaisuus on tunnettu myös psykologiassa. Kuu edustaa naisen psyykettä ja kuun kolminaisuus ihmisen tietoisen, piilotajuisen ja tiedostamattoman mielen kerroksia. Psykiatrian asiantuntijan Carl Jungin mielestä aurinko edusti ihmisen päivätajuntaa ja kuu alitajuntaa. Auringon voima edusti maskuliinista animusta ja kuu arkkityyppistä naiseutta animaa, joista molemmat olivat löydettävissä vastakkaisen sukupuolen sisimmästä. Kirjailija Starhawk suosittelee Reclaiming-traditiossaan jokaiselle uskonnonharjoittajalle kausittaisia meditaatioita, jolloin kuun arkkityypit käydään peräjälkeen lävitse osana meditaatioharjoitusta ja itseymmärryksen kasvua. Kuun vaiheet Kasvavan kuu on ominaisuuksiltaan aktiivinen, voimistava, lisäävä, kasvattava ja nostattava. Oikeaan ajoitukseen panostava aloittaa siis uudet projektinsa kasvan kuun aikaan. Kasvava sirppi antaa erinomaiset puitteet kaupanteolle, uusille ideoille ja suotuisista asioista kertomiselle. Suhderintamalla onnellisuuden edellytykset loihdit itsellesi ajoittamalla herra tai rouva Oikeaan törmäämisen kasvavalle kuulle. Kenties hankalaa, mutta ken tietää? Helpommin lämpöä elämääsi saat kuitenkin leipomalla kanelilla maustettua pullaa kuun kasvaessa. Kyseisenä ajankohtana taikinan sanotaan nousevan parhaiten, mikä takaa kuohkeimmat leivonnaiset. Ne maistuvat aina, söitpä sitten yksin tai upouuden siippasi kanssa. Neitseellisten tai nuorta naiseutta kuvaavien jumalattarien joukkoon liitetään Afrodite, Persefone, Al-Uzza, Diana ja Minerva. Kasvavan kuun jumalatarten ominaisuuksia ovat usein leikillisyys, viattomuus, luovuus, nupullaan oleva erotiikka ja nuoruuden vimma. Kasvava kuun voi olla otollista aikaa tutustua covenissa tai muussa uskonnollisessa ryhmässä potentiaalisiin uusiin jäseniin. Täysikuun symboloimaan äitiyteen liitetään runsaus, täydellistyminen, aktiivisuus, asioiden loppuunsaattaminen ja ymmärtävä lempeys. Täysikuulla maagiset voimat ovat usein huipussaan, aistiminen herkimmillään ja aika on otollista esimerkiksi uuden jäsenen initioimiseen uskonnolliseen ryhmään, kuten noitapiiriin. Työelämässä täysikuu sopii työtehon keskittämiseen kaikkeen meneillään olevaan ja projektien arvioimiseen, sekä loppuunsaattamisen valmisteluun. Kotikemistejä auttanee neuvo, että täydenkuun päivänä pullotettu viini tai muu alkoholipitoinen juoma onnistuu tarujen mukaan erityisen hyvin. Täydenkuun aikaan kuunjumalattaren kunniaksi on ollut tapana leipoa erityisiä leivonnaisia. Jo profeetta Jeremia mutisee paheksuvasti Vanhassa Testamentissa, miten lapset keräävät puita, miehet sytyttävät tulen ja naiset alustavat taikinan valmistaakseen uhrikakkuja Taivaan kuningattarelle, eli Astartelle. Kuulle pyhitettyjä leivonnaisia tehtiin myös Kreikassa, Intiassa ja Kiinassa. Täysikuun hedelmällisinä jumalattarina ja arkkityyppisen äidin kuvina tunnetaan Hathor, Isis, Astarte, Mama Qilla, Demeter, Al-lat, Kwan-Yin, Selene ja Wahini-Hai. Kreikkalaisten kuunjumalattaren Selenen mukaan on nimetty kuun pinnanmuodostuksen tutkimus – selenologia. Selenelle uhrattiin aikoinaan säännöllisesti sorkkaeläimiä, joita pidettiin hänelle pyhitettyinä sorkkien maahan jättämien painaumien sirpinmuotoisuuden vuoksi. Vähenevänä kuu tunnetaan ominaisuuksiltaan passiivisena, vähentävänä, pienentävänä ja sammuttavana. Erilaiset projektit on hyvä saattaa päätökseen vähenevällä kuulla työelämässäkin, oli kyseessä sitten liiketoiminnan supistaminen tai vanhojen toimintamallien muuttaminen. Vähenevä kuun on raporttien ja toimintaperiaatteiden tarkastelun, eli kaikenlaisen sadonkorjuun aikaa. Taivaanselällä ohueksi sammuva kuunsirppi tunnetaan arkkityyppisesti vanhana eukkona, jonka elämänviisaus on kypsynyt arvokkaaksi tiedoksi. Vanhan akan kääntöpuoli on kuoleman hallitsijatar, vanha tietäjä tai noita, jolla on kuluneissa sormissaan taito niin parantamiseen kuin avaimet kuoleman valtakuntaan. Vanhus on niin elämästä oppinut ja kokenut, että vain hän kykenee täysin ymmärtämään luonnon voimakkaita muutosvoimia; tuskan, kivun ja kuoleman merkityksen elämän suuressa kiertokulun pyörässä. Vanhan naisen arvokkain opetus liittyy tavalla tai toisella usein mietiskelyyn, lohdutukseen, rauhaan ja lepoon, sekä lupaukseen kuoleman jälkeen sarastavasta uudesta elämästä. Mikään ei lopulta katoa, vaan muuttaa muotoaan. Vähenevän kuun pimeyttä edustavat Kali, Hekate, Hathor, Lilith, Skadi, Tlazolteotl, Circe, ja Nemesis. Kuitenkin jumalattarista lähestulkoon kaikki eivät asetu yhden arkkityypin mukaiseen muottiin. Esimerkiksi Kali tuo kuoleman, mutta myös tuhoaa synnyttääkseen uutta ja hänen palvojansa ymmärtävät pimeyden tuovan aina mukanaan valoa. Kali tunnetaankin nimellä Musta Äiti tai Maailman Äiti. Kuu elämän ja kasvun valtiattarena Vilja orastaa pelloilla, puhkeaa täyteen runsauteensa vain lakastuakseen talven tullessa tai päätyäkseen niittäjän viikatteen kaatamaksi. Vuodenaikojen sykli, kasvien syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymän ketju on nähty heijastuvan kuun syklittäisessä kierrossa taivaankannella. Yhtäläisyys on kruunannut kuun luonnon ja elämän valtiattaren asemaan. Kuun vaiheet yhdistetään eri puolilla maailmaa kasvien istuttamiseen, sadonkorjuuseen ja kaikkeen siltä väliltä. Myös ihmisen syntymän ja kuoleman väliseen elämänkirjoon kuun on katsottu merkittävästi vaikuttavan. Erityisesti kuu liittyy naiseuden mysteereihin: kuukautisiin, synnytyksiin ja hedelmällisyyteen. Liekö assosiaatio kummunnut siitä, että kuun on ajateltu säännöllisesti synnyttävän itsensä uudelleen. Fyysisellä tasolla kuulla on katsottu olevan yhteys naisen kuukautisiin, jotka luonnollisesti kulkevat suunnilleen samanmittaista kiertoa kuin kuu. Keinovalo ja hormonilisät vaikuttavat nykyään kuitenkin paljolti kuukautiskierron pituuteen ja syklisyyteen. Enemmän hengentieteiden puolelle taidetaan keikahtaa uskomuksissa, joissa kuun asema taivaankannella hedelmöityshetkellä määrittää syntyvän lapsen sukupuolen. Feminiinisiksi merkeiksi lasketaan härkä, rapu, neitsyt, skorpioni, kauris ja kalat. Maskuliinisia merkkejä ovat oinas, kaksonen, leijona, vaaka, jousimies ja vesimies. Perhesuunnittelun yhdistäminen kuukalenteriin takaa myös sen, että siittämishetken tähtääminen juuri tiettyyn merkkiin tuottaa kuulemma lapselle tämän merkin perusominaisuudet luonteeseen. Uusikuulla syntyneestä lapsesta pitäisi uskomusten mukaan tulla vaalea ja täysikuun kajossa maailmaan putkahtaa todennäköisemmin tummakutrinen pienokainen. Epäilen kyllä, että kyseiset väittämät ovat syntyneet aikoinaan neuvokkaiden vaimojen keksiessä selityksiä, miksi tuore perheenjäsen näyttää enemmän tummalta renkimieheltä kuin oljenvaalealta isännältä. Liekö samanlainen selitystarve ollut luomassa uskomusta, että täysikuun valossa on ollut naisen vaarallista levätä; kuulla on ollut maagisia voimia saattaa nainen raskaaksi. Myös syntymähetken kuumerkin katsotaan vaikuttavan ihmisen luonteeseen. Kuun vaikutus ulottuu sisäiseen minään, tunnepuoleen, ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kommunikointiin. Sen sanotaan kertovan ihmisen syvimmistä tarpeista ja tunteista. Jotta vielä vähän sekoitettaisiin pakkaa, mainittakoon vielä, että luonteesi tunteaksesi sinun tulisi perehtyä vielä siihen, missä vaiheessa kuu oli syntyessäsi. Täysin pimeällä kuulla syntynyt lapsi menestyy ja kukoistaa elämässään huomattavasti nuoremmalla iällä kuin vähenevän kuun haaleassa kajastuksessa syntynyt – tai ainakin näin kuuhoroskooppeihin pureutuvat opukset väittävät. Kuun sanotaan hallitsevan ihmisen kehon nesteitä, kuten siemennestettä ja verta. Siemennesteen yhteys kuuhun heijastuu sen vaaleassa värissä ja hedelmällisyydessä. Veren sanotaan virtaavan täysikuulla ja kasvavalla kuulla vuolaammin. Useilla heimokansoilla onkin ollut tapana ajoittaa kaikenlaiset leikkaustoimenpiteet ja hampaiden poistot vähenevälle kuulle. Veri on silloin tihkunut niukemmin ja haavat helpommin saaneet suojaavan, hyytyneen peitteen päällensä. Palataanpa ihmisen kehosta takaisin kasvien maailmaan. Kuupuutarhurille on useissakin kuuta käsittelevissä astrologian opuksissa vinkkejä eri kasvien hoitoa ja kuunvaiheita koskien. Oli näistä apua tai ei, niin kirjat tarjoavat ainakin hiukan erilaista inspiraatiota puutarhanhoitoon. Sielun silmät nauttivat katsellessaan pään sisällä ideoita omasta kuupuutarhasta, jossa kasvaisi vain valkeita ja hopeisia kasveja. Kuupuutarhurin saatavilla on kattavia taulukkoja siitä, mikä kasvi kannattaa istuttaa missäkin kuunvaiheessa ja kuun ollessa tietyssä astrologisessa merkissä. Jätän edelleen tällaiset vastaavuudet aiheesta enemmän kiinnostuneen oman tutustumisen varaan ja summaan hiukan yleisemmin puutarhanhoidon ohjeita. Kasvavalla kuulla istutetaan yksivuotiset kasvit, kun taas kaksivuotiset ja perennat pitäisi saada multiin täydenkuun aikaan ja hiukan sen jälkeen. Rikkaruohojen kitkeminen sujuu parhaiten kuun ollessa ohut kapeneva sirppi ja mieluiten kaksosen, leijonan tai neitsyen merkissä. Kasvit tulisi siirtää paikasta toiseen kasvavalla kuulla, jolloin niiden juurtuminen uuteen paikkaan on voimakkaimmillaan. Kaikki siemenet tulisi pääsääntöisesti kerätä täydellä kuulla. Helppo nyrkkisääntö on muistella, että kasvavalla kuulla lisätään uutta ja vähenevällä kuulla otetaan pois vanhaa. Kuitenkin poikkeuksen tekee peruna, jonka istutusajankohdaksi annetaan eri kuunvaiheita riippuen missä päin Suomea ollaan. Jotkut jopa neuvovat istuttamaan potut pimeällä kuulla. Omaan puutarhaan ja kotiin kuun vaikutusta saa loihdittua kieloilla, lumpeilla, valkoisilla unikoilla, valkoisilla ruusuilla, lootuksilla ja monella muulla valkeasta hopeiseen taittuvalla kasvilla. Moni kuun hallitsema kasvi on luonnostaan kosteilla paikoilla viihtyvä ja vesihän tuo oman lisänsä kuuhun ja tunteisiin yhdistyvänä elementtinä. Pensaskasveista puutarhaasi voisit valita valkoisen sireenin tai jasmikkeen. Puista kuun kunniaksi latvansa kohottavat saarni, haapa, selja, oliivipuu, itkuraita, vaahtera ja selja. Jos mielit kasvattaa myös syötävää satoa tuottavia kasveja, kasvaisi kasvimaallasi melonia, kurkkua, kurpitsaa, vesimelonia, sipulia, vesikrassia ja lehtisalaattia. Yrteistä sopivia ovat iisoppi, rosmariini, sitruunamelissa, kamomilla ja timjami. Maaginen kuu Kuun maagiset ominaisuudet välittyvät parhaiten maagikolle rituaalien ja magian kautta, johon liittyvät tunteet, tietäminen ja divinaatio. Kuun heijastava luonne tulee esiin divinaatiotavoissa, joissa hyödynnetään heijastavia pintoja, kuten kristallipalloa, vesimaljaa tai mustaa peiliä. Kristallipalloon tuijottamisen tarkoituksena on keskittää katseensa palloon niin, että silmän väsyessä alitajunta alkaa nähdä pallossa kuvioita ja välähdyksiä, joita hän sitten tulkitsee kykynsä mukaan. Tummaa vesimaljaa käytettäessä kulhon pohjalle asetetaan hopeinen raha, johon katse ja huomio fokusoidaan. Raha symboloi täysikuuta ja näkemisen tekniikka toimii samalla periaatteella kuin kristallipallon kanssa. Heijastavista pinnoista katsomiselle jokainen voi etsiä itselleen sopivimman kuunvaiheen. Tarot-korteissa kuulle on omistettu kokonaan oma korttinsa. Sen lisäksi kuu näyttäytyy perinteisessä Rider-Waite –pakassa Ylipapittaren kortissa. Ylipapittaren jaloissa olevan kuunsirpin ylitse laskeutuu poimitettu kangas, joka on hyvin merellinen elementti. Veden ja kuun yhteys tulee suoraan esille Kuu-kortissa, jossa on keskeisellä sijalla myös kuun hallitsema rapu. Ylipapittaren kruunu muistuttaa Isis-jumalattaren päähinettä. A Witches´ Bible kuvaa kuun olemusta alitajuiseksi, hunnutetuksi Isikseksi, siinä missä maan on lihallisempi Äiti maa, hunnuttamaton Isis, päivätajunta ja kuun sisar. Kuun funktio Ylipapittaren kortissa on kertoa papittaren heijastavasta luonnosta, hänen asemastaan peilinä, joka heijastaa arkkityyppisen Jumalaisen Äidin valoa. Kabbalistisesti peilaus kuvataan sillä, miten Shekinah antaa heijastuksen sekä ylhäälle Binahiin että alhaalle Malkuthiin. Järjestelmissä, jotka jakavat ihmisen kehon moneen eri osaan, kuu symboloi eetterikehoa. Kabbalan sefiroista kuu yhdistyy yhdeksänteen, joka on Yesod – perusta. Kyseistä sefiraa pidetään viimeisenä porttina ennen materiaaliksi manifestoitumista, Malkuthia. Kuun väreilevään olemukseen liittyy myös häilyvän illuusion taika. Illuusion ja sen luoman harhan käsittely on eri muodoissaan osa monia initiatorisia koulukuntia. Golden Dawnin järjestelmässä kuun symboloima vaihe käydään läpi Teoricuksen asteella. Ellei maagikko ole täysin tiedostava astuessaan Yesodin portista sisään, voi kuun ikuinen peilaavuus johtaa hänen askeleensa harhaan. Magian yhdistäminen kuunvaiheisiin voi helpoimmillaan noudattaa yksinkertaisia perusperiaatteita; kasvavalla kuulla kiedotaan energioita kasvattamaan, vahvistamaan, vetämään puoleensa ja synnyttämään uutta. Kuun vähetessä magia ohjataan vähentämään, karkottamaan ja niittämään satoa. Alkemiassa kuu, luna, kuvaa hopeaa ja kuningatarta, joka yhdistettynä kuninkaan kanssa tulee androgyyniseksi. Kuun hallitsemia kasveja kannattaa tutkia tarkemmin yrttiopusten kanssa, joitta voi olla varma tarkoista maagisista vaikutuksista. Kasveista voi harvoin tuumata mitään yleispätevää jokaisen toimiessa niin yksilöllisesti. Kuitenkin yhteisiä piirteitä kuun hallitsemissa kasveissa on usein käyttötapa, joka liittyy unensaamiseen, enneuniin, hedelmällisyyteen, rauhaan ja parantamiseen. Kuun heijastamaa valoa itsessään pidetään maagisena ja sen haltuun on uskottu voima pyhittää ja ladata esineitä. Metalleista kuulle on omistettu hopea, jota onkin usein käytetty kirjallisuudessa kuvaamaan kuun heijastamien säteiden väriä. Kivikunnasta kuuhun ja jumalattareen yhdistetään voimakkaimmin kuukivi. Maagisia ohjeita kuukiven voiman hyödyntämiseen löytyy aina tulevaisuuden näkemisestä selluliitin karkottamiseen. Tulevaisuuteen katse avautuu, kun rakastunut pari laittaa kuukivet suuhunsa täydenkuun aikana. Selluliitti kuulemma ottaa hatkat, kuun kiveä tarpeeksi hartaasti hieroo reisiinsä. Vaikuttipa kuukiven voima tai ei, niin ainakin aktiivinen hierominen elvyttää reisien verenkiertoa. Muita kuulle omistettuja kiviä ovat muun muassa helmet ja opaalit. Jos kärsit ikävistä syylistä, niin niistäkin on helppo päästä eroon kuunvaiheen ollessa vähenevä. Etsit vain käsiisi kuolleen ihmisen, jonka ruumista hierot kolme kertaa kädelläsi ja sen jälkeen koskiessasi syyliä ne katoavat. Texasilainen resepti samaan vaivaan kehottaa heittämään kuolleen kissan täysikuulla ison puunoksan yli, niin johan syylät katoavat. Mikäli heittelet kuolleita kissoja pihallasi kovinkin aktiivisesti, myös lähimmät naapurit saattavat kaikota kauemmaksi. Ihmissusia ja kuuhulluutta Täysikuu on erottamaton osa kauhutarinoita ja synkänsävyisiä maalauksia. Täysikuu loihtii maagisen voiman näyttämölle, jossa ihminen muuttuu sudeksi tai karhuksi. Vampyyrit ja muut verenhimoiset olennot tuntuvat täysikuulla saavan erityistä nostetta öisille retkilleen. Raivoisana kuutamolla riehuvan ihmissuden ainoa surmantuoja kuuluu olevan hopealuoti. Pohjolassa kuuhulluudesta kärsi tarujen mukaan kuningas Alting, joka käyttäytyi täysikuun aikoihin mielipuolisen eläimen tavoin. Egyptissä puolestaan uskottiin käärmeenlihasta tehtyjen lihapullien olevan oiva lääke kuun sekoittaman mielen parantamiseksi. Sitkeimpiä väittämiä lienevät myös ne, että täysikuulla mielisairauspotilaat olisivat normaaliakin sekavammalla mielellä ja rikostilastoissa näkyisi selkeitä piikkejä varsinkin intohimo- ja väkivaltarikosten kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että esimerkiksi tietyillä jalkapallofaneilla ja täysikuulla lienee jokin mystinen otteluidenjälkeinen yhteys. Historianlehdiltä löytyy merkintöjä erityisesti siitä miten salamurhia, rotumellakoita ja verisiä kapinoita sattuu kuun sijaitessa kiertoratansa maata lähimmässä pisteessä täysikuulla. Hilpeitä taruja liittyy myös kuun ja hedelmällisyyden yhteyteen. Kuulla uskottiin olevan taikavoima kasvattaa pientä penistä isommaksi. Erään miehen rakkaus kuuhun oli niin voimakas, että hänen elimensä kasvoi kertomuksen mukaan useiden metrien pituiseksi. Miesparka joutui kantamaan elintään kerällä kantokorissa joka paikkaan. Eräänä yönä miehen nukkuessa penis lähti itsestään luikertelemaan sopivaa naista etsiäkseen. Peniksellä oli kuitenkin huonoa tuuria mukanaan, sillä tämän havainnut nainen ei heittäytynytkään riemusta selälleen vaan katkaisi peniksen keskeltä halki. Elin muuttui käärmeeksi ja luikersi matkoihinsa, jättikalun entisen omistajan kuollessa verenvuotoon. Naiset tapasivat Italiassa loitsia kuun voimilla rintojaan isommiksi. Tämä tapahtui alasti kuunvalossa chanttaamalla ”Santa Luna, Santa Stella, fammi crescere questa mammella” (Pyhä kuu, pyhä tähti, anna rintani kasvaa). Riimi piti toistaa yhdeksän kertaa peräkkäin ja maitorauhasten kasvu oli taattu, sillä kasvoihan kuukin taivaalla. Kuuhun liittyvistä uskomuksista vahvimmat taitavat liittyä kuunpimennykseen. Pimennyksen on katsottu olevan murroskohta, joka taittaa todellisuuden ja petaa asetelman isolle muutokselle, käännekohdalle tai haasteelle. Satoja vuosia sitten pimennys tiesi suurta tuhoa, kuten hallitsijan tai karjan kuolemaa, sodan tai kulkutautien puhkeamista. Olihan pimennys itsessään jo pelottava tapahtuma, kun kuu katosi varoittamatta pimeyteen lohikäärmeen nielaistessa sen. Mutta mitä sitten, kun kuu katoaa kokonaan? Skandinaavisen mytologian mukaan se tietää maailmanlopun porteista astumista, sillä viimeisten päivien koittaessa Fenris-susi syö kuun. Myös Raamatussa sanotaan maailmanlopun koittaessa kuun muuttuvan pimeäksi. Uutta kuuta edeltävä pimeän kuun aika on usean magiaperinteen parissa ollut vaihe, jolloin maagisten energioiden on ajateltu olevan kaaoksen voimien vallassa. Tämä aika voi olla otollista lepoon, sisäisten tuntemusten tarkkailuun ja magian tekemisestä pidättäytymiseen. Toisaalta pimeän kuun kaaoksen voimissa voi olla otollista virettä voimakkaille rituaaleille, jotka liittyvät karkottamiseen tai tuhoamiseen. Kuunpimennys on erityisesti kuoleman eukon hallitsema tapahtuma. Pimennykseen ei liity viisaan vanhuksen lempeyttä, siinä missä vähenevään kuuhun, vaan nimenomaan tuhoava ja kuolemaa petaava voima. Vihreän noituuden kirjat suosittelevat pimennyksen aikaa erityisesti varjotyöskentelylle ja omien pelkojen kanssa työskentelyyn. Yrttituotteista pimennykseen liitetään absintti, koiruoho ja pujo. Koltansaamelaiset uskoivat, että kuunpimennyksen aiheutti kuuta syövä peikko. Peikkoa saatettiin hätistellä pois kuun kimpusta esimerkiksi rautapataa hakkaamalla. Elämä soljuu eteenpäin syklisten tanssiaskelten tahtia. Kuu vartio taivaalla öisiä viljapeltoja ja laivojen äänetöntä keinumista valtamerten sylissä. Olipa kuu sinulle yhdentekevä möhkäle maan kiertoradalla tai kohtuun elämän punova, hedelmällisyyden ja viisauden jumalatar, niin yhdestä asiasta me lienemme samaa mieltä: täysikuun hypnoottiseen loisteeseen on mukava nostaa silmänsä ja antaa katseen sulaa kuunsäteisiin. Tutkitpa kuun mysteerejä vähän tai paljon, niin pidä maalaisjärki mukanasi kuukirjojen ohjeita lukiessasi. Seuraavan kolmen päivän kuunvaiheelle kirja neuvoo allekirjoittanutta esimerkiksi maalaamaan keittiön sähkönsiniseksi ja ostamaan uuden tietokoneen. Taidanpa jättää väliin. Kuukeksit 250g kokojyväisiä vehnäjauhoja Lämmitä uuni 150 asteeseen. Nypi voi ja sokeri tasaiseksi seokseksi, lisää jauhot ja vaivaa taikina tasaiseksi. Kaulitse taikina pöydälle levyksi, jonka paksuus on vähän alle 1,5 cm ja painele hasselpähkinät levyyn. Painele taikinasta pyöreitä täysikuunmuotoisia keksejä esimerkiksi juomalasin avulla tai leikkaa veitsellä puolikuita. Näppäräsorminen veitseilee helposti myös kolmoiskuita tai muita kuulle ominaisia symboleita. Paista keksit uunissa kullanruskeiksi. Thuleia
Brueton, Diana: Many Moons, Prentice Hall Press,
1991 Artikkeli on ilmestynyt alunperin Pakanaverkko ry:n Vox Paganorum -lehdessä numerossa 3/2005. Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.
|
|||
|
|
||||
|
||||
