ylapalkki

 

 

 

 

Vuodenpyörä Latviassa

Latviassa juhlittiin aikanaan vuoden mittaan useita pakanallisen kansanuskon juhlapäiviä. Osa juhlien tavoista siirtyi kristillisiin juhliin ja osa on säilynyt muuten vain nykyaikaan. Kansanuskoiset ovat myös rekonstruoineet ja elvyttäneet tarkoituksella vanhoja pyhäperinteitä.

Suomalaiselle monet latvialaiset vanhat juhlapäivät tuntuvat tutuilta ja luontevilta. Heidän juhannusjuhlansa jani on samalla tavalla pakanallisen sävynsä säilyttänyt kuin suomalainen keskikesänjuhla, jota ei ole oikein koskaan juhlittu luontevasti kirkollisena Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Vuodenpyörästä löytyy kahdeksan suurta juhlaa, jotka sijaitsevat tasaus- ja seisauspäivien kupeessa sekä näiden väleissä. Kahdeksan juhlan lisäksi Latviassa tunnetaan kahdeksan vuodenaikaa, jonka alkuun tai loppuun juhlapäivät sijoittuvat.

Ziemassvetki (joulu)

Joulu on Latviassa toinen vuoden suurista juhlapäivistä juhannuksen ohella. Sitä juhlitaan perinteisesti talvipäivänseisauspäivänä. Siinä missä Suomessa loppusyksyn sadonkorjuu ja kekrin seutu on ollut henkimaailman kanssakäymisen aikaa, on Latviassa pariviikkoinen aika ennen joulua haamujen ja henkien liikkumiselle otollinen ajankohta.

Latvialaisperheen joulupöytä notkuu leivästä, pavuista, herneistä sekä possusta. Pukkihahmon sijaan taloissa vierailee reellä liikkuva haamu, jolle varataan kunniapaikka juhlapöydän ääreltä. Talosta toiseen ramppaavat myös joululauluja laulavat lapset, joita palkitaan herkuilla.Talvipäivänseisauksena monessa uskonnossa syntyy jumala tai aurinko, joka tuo valon maailmaan. Sama ajatus on läsnä myös Latviassa. Dievs-jumalan kunniaksi poltetaan juhlapäivänä kynttilää, jonka annetaan palaa alusta loppuun asti sammuttamatta. Tuli symboloi ikuisuutta ja jumalallista valoa. Sen sammuttaminen tietäisi epäonnea tulevaksi vuodeksi.

Joulunaika päättyy 6. tammikuuta loppiaiseen eli tähdenpäivään (Zvaigznes diena), joka tunnetaan myös nimellä Paganu Svetdiena, pakanasunnuntai. Silloin joulukuusi saa kyytiä ja syödään mahan täydeltä omenapiirakkaa. Päivään liittyy kosolti enteitä, esimerkiksi puun vuoleminen tai kehrääminen tuo huonoa onnea koko vuodelle. Helmikuulle tultaessa Veja diena eli tuulen päivä on nimensä mukaisesti hyvin tuulinen ajanjakso. Silloin suoritetaan riittejä, joilla pyritään estämään tuhoisat tuulet tulevalta kesäkaudelta.

Biezputras Diena sijoittuu parin päivän päähän helmikuun neljänteen päivään. Kyseessä on puuropäivä, jolloin syömättä jäänyt puuro viedään symbolisesti ulos kukkuloille lammaspaimenia varten. Puuro korvataan vedellä, jolla uudet paimenet initioidaan tehtäväänsä lampaiden kaitsijaksi. Olisi kiinnostava tietää, onko päivän merkitys saanut nykyaikana uusia sisältöjä, ja onko se esimerkiksi suotuisa ajankohta muille initiaatioille ja vihkimyksille?

Meteni (23. helmikuuta)

Meteni on mystisen reellä liikkuvan Metenis-jumalan juhlapäivä. Tämä helmikuun lopun juhla kuulostaa suomalaiselta laskiaiselta, sillä ensin syödään yhdessä ja sitten lasketaan mäkeä. Juhlapöytään katetaan possua, olutta, leipää ja ohraa. Syöminkien ohella maanviljelijäperheet ovat kautta aikain pistäneet meteni-juhlassa jalalla koreasti. Mitä lujemmin tanssitaan, sitä paremmin vilja seuraavana kesänä kasvaa!

Heti seuraavana aamuna koittaa uusi juhla: Pelnu diena eli tuhkapäivä. Pelnu Diena on latvialainen uusivuosi. Päivän perinne on kerätä vanhempien asunnosta kaikki vanha tuhka ja roudata se nuoren parin asuntoon tai sulhasen isän asuntoon uuden tulen ruoaksi. Maaliskuun 17. päivänä on Kustonu diena, hyönteisiin liittyvä pyhäpäivä. Päivän aikana istutetaan taimia ja kylvetään siemeniä kevään kukkaloistoa odottaen.

Lieldienas (kevätpäiväntasaus ja pääsiäinen)

Kevätpäiväntasauksen juhlinta on ollut Latvian pakanallisen vuoden kohokohtia. Sitä saatettiin ennen juhlistaa jopa nelisen päivää tanssien sekä juhlien, ja kunkin päivän juhlallisuudet omistettiin eri jumaluudelle. Ensimmäisenä päivänä herättiin hyvissä ajoin aamunkoiton aikaan pesemään kasvot puhdistavalla kylmällä vedellä. Sen jälkeen toimitettiin symbolinen pahan voimien häätäminen karkottamalla kaikki linnut pihapiiristä ja katonreunuksilta.

Lieldienaksen nimellä kutsutaan nyky-Latviassa myös pääsiäistä. Kristillisen symboliikan lisäksi pääsiäisen viettoon kuuluu paljon samankaltaisia hedelmällisyysriittejä ja -symboleita kuin muuallakin länsimaissa. Vanhasta pakanallisesta Lieldienas-juhlasta ei ole säilynyt jälkipolville paljoakaan tietoa, mutta arvellaan silloin juhlitun ainakin Mara-jumalatarta. Hän on naispuolinen pääjumaluus, jonka aspekteja kaikki muut jumalattaret ovat.

Jurgi (23. huhtikuuta)

Kesäkauden aloittava iloinen Jurgi-juhla sijoittuu huhtikuun loppuun. Juhlapäivä on omistettu Usinš-jumalalle, joka tunnetaan valon, mehiläisten ja hevosten jumalallisena suojelijana. Hän on muotoa muuttava jumaluus, joka transformoituu syksyn tullen Martinš-jumalaksi Martini-juhlaan. Jurgi-juhlassa hänelle oli aiemmin tapana uhrata musta kukko, joka syötiin seremoniallisena juhlaruokana. Juhlapäivä aloitettiin kylpemällä aamulla puhtaassa lumessa, joskin aika harvoin sellaista huhtikuun lopussa Latviasta löytyy.

Jurgin merkitys oli tärkeä maanviljelyksellä ja karjanhoidolla eläneille, sillä pääsiväthän silloin pitkän talven navetassa muhineet eläimet karkeloimaan laitumille ja sama ilo tarttui myös ihmisiin. Laitumelle vapautuva karja suojattiin samantyylisillä loitsuilla kuin Suomessa; karjan yläpuolella pidettiin maagisia esineitä ja lausuttiin loitsurunoja sekä rukouksia. Lehmien utareet pestiin maidolla maidontuotannon kasvattamiseksi. Ympäristön hengille uhrattiin olutta, simaa ja leipää.

Jurgi oli vanhan kansan keskuudessa suosituin muuttopäivä. Vanhoja luutia tai vanhaa maitoa ei saanut tuoda uuteen tupaan, ja vanha talo siivottiin huolella. Muuttomatkalla paiskottiin suolaa olkapään yli hyvän onnen varmistamiseksi. Muuttopäivän jälkeisenä yönä juhlistettiin pyhäpäivää syömällä runsaasti kanaa, kananmunia, olutta, leipää ja pekonia, joita myös uhrattiin jumalan kunniaksi.

Toukokuun 25. päivä on kauran, ohran, pellavan ja kurkun istuttamiselle suotuinen juhlapäivä Urbanas diena. Ainakin jos aurinko porottaa lämpimästi, kannattaa kevätkylvöt tehdä silloin.

Jani (kesäpäivänseisaus, juhannus)

Latviassa vuoden pisintä päivää ja lyhintä yötä juhlitaan perinteisen keskikesän menoin hyvin samaan malliin kuin suomalaista juhannusjuhlaa. Jo juhlan nimestä voi arvata, että se on omistettu Janis-jumalalle, Jumalan pojalle. Janis on yhä yksi suosituimmista latvialaisista miesten etunimistä. Juhla on vuoden huippukohtia luonnon ollessa kukkeimmillaan ja verho maailmojen välissä ohut. Pahoilta henkivoimilta suojaudutaan pihlajaseppeleillä, nykyisin myös keskikesää symboloivilla koivukoristeilla, tammenlehvillä ja kukkasilla. Juhannusruokina nautitaan erilaisia kuminajuustoja sekä olutta.
Keskikesä on otollista aikaa yrttien keräämiselle maagisia tarkoituksia varten.

Taianomaista ajankohtaa hyödynnetään myös ennustusten tekemiseen sekä maagisen kukkivan sananjalan etsimiseen. Saattaapa nuori pariskunta karata kaksistaan pusikkoon sanajalkaa etsimään, jolloin retken hedelmistä nautitaan yhdeksän kuukautta myöhemmin. Jani on myös tulijuhla. Kokkojen ja tulien annetaan palaa aamunkoitosta iltamyöhään, ja kokkojen yli hypitään hedelmällisyyden sekä onnen turvaamiseksi.
Jekaba diena eli Jaakonpäivä on heinäkuun 24. päivänä juhlistettu sadonkorjuun alkajaispäivä sekä suosittu hääpäivä. Tuoreesta viljasta iloitaan perhekunnittain ja naapuruston kesken toisia muistetaan uunilämpimillä leivillä.

Maras (15. elokuuta)

Mara-jumalattaren kunniaksi vietetään elokuun puolivälissä juhlapäivää, joka on keskikesän ja sadonkorjuujuhlan puolivälissä. Jumalatar suojelee perinteisesti naisiin liitettyjä toimia kodin- ja karjanhoidosta lastenkasvatukseen. Elokuussa häntä kiitetään tuoreen leipäviljan antajana. Hän on myös maan jumalatar, joka vie ihmisen kuollessa tämän ruumiin, siinä missä miespuolinen jumala Dievs nappaa ihmisen sielun. Reilua viikkoa myöhemmin on pienempi juhlapäivä Bertula Diena, jolloin iloitaan sienestyskauden alkamisesta.

Mikeli (syyspäiväntasaus)

Mikeli sijoittuu latvialaiselle rautaviikolle syyspäiväntasauksen tienoolle. Se on sadonkorjuun päätösjuhla, joka on omistettu jumalille Mikelis ja Jumis. Ensimmäisenä juhlapäivänä on rituaalisen leikin vuoro, jolloin viljasta valmistettua Jumista symboloivaa kaksipäistä viljaa etsitään pellolta sadonkorjuun loputtua. Illalla valmistetaan juhlaruokaa kanasta ja seuraavana päivänä juhlitaan ja rellestetään olan takaa. Kolmas päivä on varattu markkinoita varten sekä markkinoilla suoritettuihin kosiomenoihin. Ilmojen kylmetessä kun on mukava etsiä oma kulta kainaloon!

Martini (10. marraskuuta)

Vuodenpuoliskon vaihtuessa talvikauteen muuttuu Usinš-jumala Martinšiksi. Tämä hevosjumala on siis kahdessa eri olomuodossaan kahden vuodenpuoliskon herra. Juhlapäivään mennessä talvivalmistelut on yleensä saatu päätökseen; kala ja liha suolattu, sato kerätty talteen ja tupa valmisteltu kylmään kauteen. On siis aika karkeloida, viettää naamiaisia ja laskea mäkeä, jos lumi on jo peittänyt maan. Joulukuulle siirryttäessä kuun ensimmäisenä päivänä vietetään vielä Barbes Diena -juhlaa lampaiden hedelmällisyyttä juhlistaen.

Entä juhlitaanko Latviassa loka-marraskuulla samantyyppistä kuolleiden juhlaa, kuin muualla Halloweenia ja Samhainia? Kyllä juhlitaan; marraskuun toisena päivänä on Dveselu diena, sielujen päivä. Silloin muistetaan edesmenneitä sukulaisia ja vieraillaan haudoilla.

Lue myös latvialaisista jumaluuksista ja emuuista

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 
 
 

 

     
alapalkki