ylapalkki

 

 

 

 

Vuosikertaviinistä kraanaveteen
– nykypakanan rituaalijuomat

”Wine is fine, but whisky`s quicker”
Ozzy Osbourne

Sopivan rituaalijuoman valinta on monelle tärkeä osa rituaalin valmistelua ja itse rituaalin onnistumista. Lähes aina tietyn juoman käyttäminen tuntuu olevan rituaalin tekijälle tietoinen, tärkeä valinta. Pakanoita haastatellessani huomasin hauskan asian; juoman valinta liittyy aika usein oman uskonnon historiaan ja syntykontekstiin. Siinä missä skandinaavisia jumaluuksia kunnioittavat asatrut suosivat usein simaa ja olutta, niin esimerkiksi Italiaan (Aradia, strega-noituus) juurensa juontavalla noituudella tai siitä vaikutteita saaneella wiccalla on usein käytössä välimerellisempää punaviiniä.

Historiallisten pakanauskontojen parista löytyy niin alkoholin sallivia ja sitä suosivia, kuin puritanistisen absolutistisia ryhmiä. Kenties tunnetuin mielikuva alkoholin käyttämisestä rituaalisesti on Bacchuksen kunniaksi pidetyt Bakkanaalit, joissa viini virtasi ja meno oli rietasta. Suomessa suhde alkoholiin tuntuu olevan monella pakanalla terve; rituaalia ei pidetä kännien vetämisen vuoksi, vaan alkoholi on arvokas ja rentouttava lisä pyhään hetkeen. Keskitalvella tuuma viini tai mausteinen glögi lämmittää mukavasti kylmettyneitä luita ja jäseniä.

Alkoholilla voi olla tärkeä osa rituaalitietoisuuden muodostumisessa ja siunauksen ja pyhityksen jakamisessa osallistujien kesken. Lähes poikkeuksetta juoma uhrataan ensin jumalille ja/tai siihen pyydetään jumalten siunaus. Juoma voidaan esimerkiksi ladata energialla ja siunauksella rituaalityökaluja apuna käyttäen. Juoma voi olla myös maagisen teon kohteena, jolloin juomaan ladataan esimerkiksi parantavia ominaisuuksia ja sairastunut ihminen saa juoman juotavakseen ja sitä kautta maaginen teko välittyy kohteeseen.

Janet ja Stewart Farrarin kirjoittamassa A Witches´ Biblessa, The Rest Of the Book of Shadows -osassa mainitaan, että aikaisemmin wiccojen rituaaleissa käytettiin paljolti viinin tilalta simaa ja olutta. Ohjeistusta jatketaan kertomalla, että mitä tahansa juomaa voi käyttää, kunhan siinä on "elämää" eli potkua. Tämä nostaa mieleen suomalaisen kansanperinteen uskomuksen siitä, että alkoholissa oli voimaa eli "väkeä". Rituaalijuomaksi näkee usein myös suositeltavan juomaa, joka on maustettu hunajalla.

Alkoholia en käytä!

Siitä huolimatta, että valtaosa maagikoista ja eri sortin pakanoista kulauttaa rituaalimaljaansa viiniä, simaa tai olutta, niin osa ei käytä alkoholia tippaakaan. Perusteluina voi olla se, että alkoholi saa niin paljon pahaa aikaan maailmassa, että sitä ei haluta käyttää uskonnollisessa kontekstissa. Oma suhde alkoholiin voi olla myös lähtökohtaisesti negatiivinen vaikkapa lähipiirissä esiintyvän alkoholismin vuoksi. Joku voi jättää väkevät nesteet sivuun siksi, että rituaalitietoisuuteen ei haluta sekoittaa tippaakaan humaltumista; tajunnantilaa muutetaan muilla keinoin, mutta huumaavia aineita ei käytetä, ei edes 2,2 %:sta siideriä. Alkoholin välttäminen liittyy usealla muutenkin omaan elämäntapaan ja alkoholia kaihdetaan myös arjessa.

Vesiselvän maagikon ei nykyään tarvitse kuitenkaan välttämättä päätyä aina kraanaveteen. Kaupan hyllyt notkuvat mitä erilaisempia marja- ja vihannesmehuja, limusiidereitä kuin teelaatujakin. Näppäräsorminen keittiövelho valmistaa tietysti omat erityisesti tarkoitukseen pyhitetyt mehunsa joka syksy omilla resepteillään. Kokeilkaapa joskus vaikkapa kylmäpuristettya kotimaista omenatuoremehua, sitä parempaa ja juhlavampaa juomaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa!

Maitoa siileille! - Eli pakanoiden omat kommentit

Päästetäänpäs armaat pakanamme avaamaan sanaiset arkkunsa ja kommentoimaan omaa suhdettaan rituaalijuomiin. Seidan toimituksen kyselyyn vastasi netin kautta viime keväänä kaksi asatrua ja kaksi wiccaa:

Asatru, nainen:

Käytän juomana yleensä jotain hunajaista olutta kun blottaan Freijalle. Torille ja Odinille uhratessa on juomana jotakin vahvempaa, humalaisempaa ja tummempaa olutta. Simaan en koske, kiitos männävuosien tapahtuman.

Juomalla ei sinänsä liene mitään väliä, mutta assosioin jotenkin hunajaisen, makeamman ja vaalean oluen enemmän Freijalle maistuvammaksi. Kaikki kasvuun liittyvät rituaalit ja uhraukset taas tuntuvat vaativan jotain stydimpää,ihan vain sen kasvun takia. Vähän kuin henkistä lannoitetta. Ah kuinka runollista! Tumma olut assosioituu myös paremmin Torin ja Odinin miehisyyteen kuin naismaisempi hunajainen neste. Kaikkiin "synkempiin" uhreihin/riitteihin sopii mielestäni parhaiten jokin oikein hyvä portviini.

Yleisesti valitsen jonkin tavallista kalliimman juoman uhriksi, koska muutenhan se ei olisi uhri laisinkaan. Myös laatu on tärkeää. Eli olen valinnut Freijalle esimerkiksi luostariolutta, joka ei ehkä kannanotoltaan ole sitä 'pakanallisinta'. So what, pääasia on, että rakkaani pitävät ja ovat minulle suopeita. Sehän se tarkoitus on.

Kuppikiville taasen näkisin kelpaavan minkä tahansa juoman. Alkoholitonta en tarjoa, minulla on a-oikeudet. ;)

- siileille maitoa ja jumalille viinaa!

***

Asatru, mies:

En ole kovin ritualisti mieleltäni, joten kovin vakiintuneeksi käytännöksi ei voi sanoa, mutta... Vesi vanhin voitehista. Sima olisi hyvää, mutta tulee harvemmin tehtyä. Ja pitäisi opetella tekemään kunnollista, ei ihan pelkkää vappusimaa.

Omissa rituaaleissani, jotka lähes järjestäin koostuvat ásatrú-riimu-rituaaleista, olen testannut muutamia eri vaihtoehtoja juoman suhteen. Kokeilun alla ovat olleet mm. vesi, keskiolut, hienostuneemmat oluet (tummat tai muuten vaan peruslageria "paremmat" merkit) sekä itsetehty sima.

Tähän mennessä parhaimmaksi vaihtoehdoksi on selkeästi osoittautunut viimeksi mainittu, eli itsetehty sima. Tähän tosin saattaa vaikuttaa se, että simakokeiluihin käytetty litku tuli pyhitettyä omalla riitillään nimenomaan rituaalijuoman tarkoitukseen. Lisäksi sima sopii kuin nyrkki silmään ainakin itse edustamani suuntauksen riitteihin, johtuen varsinkin traditionaalisesta statuksestaan.

***

Wicca, nainen:

Raskausaikana käytin rituaaleissa paljon limusiideriä ja erilaisia nektariineja. Muutoin pidän kuohuvien juomien käyttämisestä kesällä ja punaviinistä syksymmällä. Näiden lisäksi käytäntö vaihtelee myös mielialan mukaan.

***

Wicca, nainen:

Olen kuullut jo Gerald Gardnerin sanoneen, että rituaaleissa tulisi käyttää juomaa, jossa on potkua. Ymmärrän tämän käyneeksi juomaksi, joka voidaan erityisesti valmistaa rituaalitarkoitukseen maustemalla se sopivilla yrteillä. Pääasiassa käytän wiccarituaaleissani punaviiniä ja portviiniä. Hätätapauksessa olen käyttänyt spontaaneissa rituaaleissa myös yrttiteetä tai vettäkin. Juoman täytyy olla jotakin erityistä, vaikkapa sellaista viiniä, jota en käytä normaalissa arjessa. Tämä virittää helpommin rituaalitietoisuuteen ja tekee hetkestä erityisen.

Skandinaavisille jumaluuksille omistetuissa rituaaleissa olen käyttänyt olutta, simaa ja jopa kirkkaan viinan ja sadeveden yhdistelmää. En käytä tavallisessa arkielämässäni alkoholia juuri lainkaan, joten hyvän viinin avaaminen ja hyvässä seurassa nauttiminen on tärkeä, rentouttava ja joskus humaluttavakin osa rituaalia.

***

Thuleia

Teksti on julkaistu aiemmin Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 4/2005.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 
 
 

 

     
alapalkki