ylapalkki

 

 

 

 

Raskaus, synnytys ja sukupuoli saamelaisuudessa

Saamelaisista jumalattarista neljällä akkajumalattarella oli sormensa pelissä monessa asiassa. Neljä saamelaista naisjumalatarta olivat Máttaráhkká, Sárahkká, Juksáhkká ja Uksákká. He koskettivat ihmiseloa konkreettisesti jo sikiämishetkellä ja vaikuttivat sukupuolen määräytymiseen. Saamelaisessa yhteisössä sukupuoli-identiteetillä oli vahva merkitys ja sitä korostettiin ja vahvistettiin uskomuksilla, tavoilla ja erinäisillä toimilla.

Miehillä ja naisilla oli omat, erikseen määrätyt tehtävänsä ja lapsia ohjattiin näihin heti pienestä asti. Jokseenkin saamelaisesta symboliikasta ja mieltämistavoista heijastuu patriarkaalinen asenne läpi. Nainen kyllä hallitsi kotaa ja kotipiiriä, mutta mies oli selkeästi perheen pää. Tasa-arvoisuus heijastui kuitenkin esimerkiksi siinä, että nainenkin saattoi omistaa poroja ja hallita ja käyttää omaa omaisuuttaan miten halusi. Joillakin alueilla perintö jaettiin myös tasapuolisesti kahtia miesten ja naisten kanssa.

Raskauden enteitä

Raskauden etenemistä seurattiin muun muassa tähtitaivasta tarkkailemalla. Saamelaisessa yhteisössä mies rinnastettiin aurinkoon ja nainen kuuhun. Raskauden edistyessä siis seurattiin tähtien suhdetta kuuhun. Jos jokin tähti oli kuun yläpuolella, oli selvästi poikalapsi tulollaan. Kuun alareunaa lähellä tuikkiva tähti puolestaan vihjasi tyttölapsesta. Vammaisesta lapsesta saattoi vihjata se, että tähtien ja kuun väliset suhteet vaikuttivat omituisilta ja epäsuotuisilta.

Saamelaisilla oli tapana nimetä lapsi jonkin sukulaisen mukaan, jotta syntyisi kaimasuhde ja lapseen siirtyisi sukulaisen suotuisat piirteet ja hyvät ominaisuudet. Nimen uskottiin muutenkin olevan enne, joka määräsi millainen lapsesta tulisi. Ennen nimenantohetkeä kyseltiin sukulaisilta oliko kukaan nähnyt nimeen liittyvää ennettä.

Synnytys ja nimenanto

Kun synnytys oli onnistunut hyvin, niin perhe uhrasi kiitokseksi erityistä puuroa Sárahkkálle, joka sääteli synnytyksen kulkua. Synnytyksessä kätilöllä oli tärkeä rooli. Hänen tuli hallita synnytykseen ja raskauteen liittyvät merkit, tabut ja enteet, sekä osata torjua pahaa silmää, mikä helposti uhkasi niin perhettä, äitiä kuin syntyvää lastakin synnytyksen herkällä hetkellä.

Kristinuskon ja Vanhan uskon murroskohdassa lapsi saatettiin kastaa kirkossa, mutta kotiin tultua suoritettiin kasteen poispeseminen ja lapselle annettiin perinteinen nimi, minkä jälkeen papin antaman nimen mainitseminen oli kiellettyä. Lapsi saatettiin nimetä uudelleen myös silloin jos se oli sairaalloinen. Kastaminen voitiin suorittaa esimerkiksi Sárahkkán nimeen. Kaste voitiin suorittaa samalla punaisella lepänkuoriliuoksella millä shamaanirumpujen kalvotkin maalattiin. Kasteen jälkeen nautittiin erityistä noitajuomaa ja –ruokaa.

Komsiosymbolit ja identiteetti

Saamelaiset kutsuivat kehtoa komsioksi. Siihen kiinnitettiin heti syntymän jälkeen symboleita, jotka liittyivät sukupuoli-identiteetin vahvistamiseen. Poika sai komsionsa päätyyn killumaan jousen, nuolet ja keihään. Tyttö puolestaan riekon jalat, siivet ja nokan. Onkin mielenkiintoista huomata miten saamelaiset rinnastavat naisen riekkoon monella akselilla. Siinä missä mies liittyy luontoon metsästyksen kautta, löytää nainen luonnon itsestään riekko-symbolin kautta. Mukaan voi myös liittyä symboliikkaa että mies on se joka metsästää ja nainen on riekkona saalis. Riekon kerrotaan myös muistuttavan naista koska se on valkoinen ja pyöreä. Lintu on toisaalta myös pieni ja voimaton, mitä nainen usein oli erämaassa verrattuna metsästävään mieheensä.

Komsiosymboleilla oli monta merkitystä. Mutta pääasiassa ne symboloivat sitä mitä naisesta piti tuleman aikuisena. Hänen tuli opetella siveelliseksi ja kuuliaiseksi. Poikalapsen symbolit eivät olleet yhtä passiivisia vaan ulospäin suuntautuvia ja aktivoivia toiminnan ja rohkeuden symboleja. Pojat saivatkin pienestä asti opetusta metsästyksessä ja pyynnissä ja tytöt puolestaan vaatteiden tekemisessä. Saamelaistyttö oli vastuussa perheen ja kodin vaatteista ja tekstiileistä ja saikin täysiarvoisen naisen statuksen vasta opittuaan tekemään tarvittavat käsityöt ja näyttämään kykynsä niiden parissa.

Luontosuhde ja suojeluhenget

Saamelaisten luontosuhde näkyy vahvasti esimerkiksi käsitöiden raaka-aineiden hankintaan, joka pohjautuu siihen, että luonto on elävä. Käsityöläisen piti tuntea luonnon kiertokulku ja luonnossa piilevät voimat. Riippuvuus luonnosta synnytti voimakkaan suhteen luonnon ja ihmisen välillä. Esimerkiksi saamelaisten aikakäsitys oli sekä jaksollinen että syklinen ja se rakentui luonnon ja sen rytmin ympärille.

Jokaisella saamelaisella oli oma suojelushenkensä, sáiva-henki, jonka saattoi perimätiedon mukaan luovuttaa, myydä tai periä. Sáiva-henki toi poro-onnea ja opasti ja suojeli. Shamaaneilla ja joillakin ihmisillä saattoi olla useampi henki tukenaan. Koltansaamelaisilla tunnettiin kaddz-suojelushenki, joka periytyi isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Näitäkin saattoi shamaanilla olla useampia. Kaddz-hengessä oli toteemimaisia piirteitä, sillä se ilmestyi omistajalleen unissa ja saman eläimen lihaa ihminen ei saanut tosielämässä syödä.

Tutustu saamelaisiin jumalattariin
Tutustu saamelaisiin jumaliin

Thuleia

Lähteet:

Juha Pentikäinen: Saamelaiset – pohjoisen kansan mytologia, 1995, SKS
Vuokko Hirvonen: Saamenmaan ääniä, 1999, SKS

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 
 
 

 

     
alapalkki