Suomenuskon symboleita

Suomessa on ollut vuosisatojen ajan käytössä vanhoja uskonnollisia ja maagisia symboleita. Tunnetuimpia ovat viisikanta, hakaristi, aurinkoristi, hannunvaakuna ja ukonkirves. Mitä nämä symbolit merkitsevät?

Ukonvasara

Ukonvasara tai ukonkirves on suomalainen vastine skandinaavisen ukkosenjumala Thorin vasaralle, jonka tunnetaan nimellä Mjölnir. Ukonvasara on muodoltaan venemäisempi. tämän mallinmukaisia riipuksia on löydetty Suomesta pääosin Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta (Lieto, Laitila, Köyliö), mutta myös Kuusamosta saakka.

Mikä merkitys Ukonvasaralla sitten oli? Ukon ajateltiin kolkuttelevan sillä taivaissa ja sinkoavan maan päälle salamaniskuja, sadetta ja oikeutta. Vasaran ohella Ukon varusteina on pidetty kirvestä, miekkaa, kurikkaa tai jousta. Timo Heikkilä esittää Aurinkolaiva-kirjassaan ukonvasaran olevan muodoltaan elämänpuu. Joissakin suomalaisissa riipuksissa ukonvasaran ympärille yhdistyy runsasmuotoinen elämänpuu, esim. Karkun riipus. Ukkoa symboloivalla riipuksella on haluttu ja halutaan tavoitella jumalan suojelusta ja apua.

Ennen kuin Ukon ja Thorin vasaroita alettiin valaa koruiksi, samantyylisiä muotoja on löydettävissä nuorakeraamisen ajan vasarakirveistä. Vasarakirveitä ja muita teräväksi hiottuja kiviaseita löytyi maan uumenista silloin tällöin, jolloin syntyivät tarinat ukonvaajoista, ukonnuolista, ukonvaajoista, ukon nauloista, kiiloista ja nalkeista. Näitä pidettiin rajuilmalla Ukon maahan iskeminä esineinä, minkä tähden ne saivat statuksen voimakkaina ukkoselta suojaavina ja maagisina amuletteina.

Hannunvaakuna

Hannunvaakuna eli käpälikkö on paljon käytetty koriste Pohjois-Euroopassa ja Virossa, jonka uskotaan suojelevan pahalta onnelta ja ilkeämielisiltä henkiolennoilta. Hannunvaakunan merkityksiä on tapailtu selittämällä kuvion muotoa. Olisiko siinä silmukka neljälle ilmansuunnalle tai ilmansuuntien hengille?

Vanhimmat suomalaiset hannunvaakunat on kaiverrettu suksiin yli 1000 vuotta sitten. Merkkiä on sudittu suojelutarkoituksessa rakennusten seiniin sekä kaiverrettu puisiin esineisiin. Ehkäpä suomalaiselle kuvio on tutuin vanhoista juustomuottien pohjista? Myös kirjontatöissä ja vyönsoljissa käpälikön voi usein tavata. Nykyaikaan tultaessa moni muistaa käpälikön pennin kolikoista sekä kulttuurinähtävyyttä osoittavasta tienviitasta.

Hannunvaakunan nimi tulee kristillisestä pyhimyksestä, pyhästä Johanneksesta eli Hannuksesta. Englanniksi hannunvaakuna onkin nimeltään St. John’s Arms. Symboli on suosittu riipuksena suomenuskoisten keskuudessa ukonvasaran ohella.

Viisikanta

Viisikanta eli pentagrammi on yksi vanhimpia ihmiskunnan tuntemia suojaavia symboleita. Sillä on pyhä merkitys niin pakanalle kuin kristitylle; kuvaahan se kristuksen viittä haavaa ja tunnetaan myös Neitsyt Marian tähtenä. Mariaa aikaisemmin pentagrammi oli Babyloniassa Ishtar-jumalattaren tunnus. Vuosisatojen ja tuhansien vieriessä siitä tuli Venus-tähden suojeleva symboli.

Viisikannalla on kosolti merkityksiä. Sillä kuvattiin ennen viisipäiväistä viikkoa merkitsemällä sakaroihin pisteillä kukin päivä, jota edustivat aurinko, kuu, Merkurius, Venus ja Jupiter. Pisteiden välille vedettiin kehä, jolloin viisisakarainen tähti sai ympärilleen suojaavan ympyrän.

Antiikin aikaan pentagrammi piirrettiin siunauksen toivotukseksi kirjeiden alkuun. Keskiajalle tultaessa se yleistyi monenlaisten salaseurojen ja okkultisten yhteisöjen merkkinä, jolla ajateltiin olevan voimia henkivaltojen kanssa kommunikoitaessa. Milloin se suojeli ja kutsui, milloin karkoitti. Samaan aikaan kirkko käytti sitä dogmiensa symbolina katolisissa jumalanpalveluksissa. Turussa Maarian kirkossa pentagrammin voi yhä löytää kattokoristeiden joukosta. Viisikannan ohella käytössä on kahdeksan- ja yhdeksänkanta, sekä juutalaisuudestakin tuttu kuusikulmainen tähti.

Hannunvaakunan tavoin viisikantaa on maalattu rakennusten kylkiin suojaksi ja turvaksi. On mielenkiintoista huomata, että samaa merkkiä on käytetty niin noituuden harjoittamisessa kuin noidilta suojaamassa. Puisista vanhoista esineistä pentagrammin voi löytää kaiverrettuna. Sillä koristeltiin niin lautasia kuin puisia rasioitakin.

Hakaristi

Hakaristi on yksi maailmassa laajimmille levinneistä vanhoista uskonnollisista symboleista, joten sitä ei voida pitää yksin suomenuskoon liittyvänä merkkinä. Sen muodosta on tulkittu löytyvän indogermaanin tulipora sekä auringonjumala. Jonkun mielestä kuviossa laukkaa geometrisesti tyylitelty ihminen toinen käsi ylhäällä ja toinen alhaalla, kun toinen tulkitsee merkissä hedelmällisyyttä symboloivan haikaran.

Intiassa merkki on edelleen hyvin suosittu ja tunnettu symboli. Euroopassa se on latautunut negatiivisesti natsien ottaessa sen tunnuksekseen kulmalleen nostettuna, joten harva uskaltaa merkkiä käyttää edes sen pitkään maailmanlaajuiseen historiaan vedoten. Mutta palataanpa Intiaan, siellä hakaristilla suojeltiin ja parannettiin karjaa. Japanissa ja Kiinassa se merkitsee rajattomuutta sekä siunausta. Antiikin aikoina troijalaiset käyttivät merkkiä värttinöissä ja kreikkalaisten arkeologisten löytöjen perusteella se kaiverrettiin rahoihin.

Hakaristi löytyy usein vanhojen hautojen ja katakombien seinistä. Katolisessa kirkossa symbolia käytettiin keskiajalla, jolloin se maalattiin Suomessa Nousiaisten kirkon seinään. Kirkollisen käytön lisäksi kansa käytti merkkiä suojelevana ja maagisena symbolina.

Erityisesti pohjoisessa Suomessa esiintyy kirouksilta suojaava mursunsydämeksi tai tursaansydämeksi sanottu hakaristimuoto, joka syntyy hakojen päät yhdistämällä toisiinsa. Kuviosta tunnetaan ainakin kahta eri muunnosta: toisessa osat ovat nuolia, toisessa L-palkkeja. Joskus kuviosta on piirretty kukkaa muistuttava piirros, jota on käytetty tursaansydämen sijasta tai sen rinnalla. Kuviota on käytetty Suomessa satojen vuosien ajan talojen suojana. Kaikki Suomesta tunnetut ennen 1700-lukua tehdyt puuesineiden hakaristit ovat tursaansydämiä. 1700-luvulla tursaansydän alkoi väistyä ja muut kuviot, myös yksinkertaiset hakaristit, alkoivat yleistyä.

E. N. Setälän (1932) mukaan tursaansydän on ollut sodanjumala Tursaan merkki. Sekä merkki että Tursas-jumala ovat hänen mukaansa lainattu germaanisia kieliä puhuvilta kansoilta ennen 1000-lukua.

Aurinkoristi

Aurinkoristi tunnetaan Lapissa saamelaisten noitarumpujen yleisenä keskuskuviona. Rummut on tyypitelty kolmeen eri luokkaan kuvioinnin perusteella. Aurinkokeskeinen rumpu on näistä yksi. Toinen on maailmantasojakoinen rumpu, jossa piirtyy selvästi alinen, keskinen ja ylinen maailma. Kolmas tyyppi on kahden aiemman risteytys; aurinkokeskeinen rumpu, jossa näkyy myös maailmantasojako. Suomesta löydetyissä ja dokumentoiduissa vanhoissa rummuissa on ainoastaan maailmantasojakoon perustuva kuvitus. Norjan ja Ruotsin eteläisessä Lapissa aurinkokeskeiset rummut ovat yleisiä. Ei silti voida sanoa, etteikö Suomessakin olisi ollut aurinkokeskeisiä rumpuja – sellaisista ei vaan ole säilynyt todisteita.

Nykyään aurinkoristi on yleinen kuvio suomalaisessa shamanismissa ja aurinkopyörä on jo pronssiaikaisista kalliomaalauksista tuttu symboli. Sillä on auringon lisäksi monia muita symbolisia merkityksiä; elämänvoima, elämänpyörä, vuoden kiertokulku, neljä ilmansuuntaa, jatkuvuus ja järjestys. Suomenuskoinen voi selittää sen symboloivan auringon luonutta Ilmarista. Keskiajalla samanlaista merkkiä maalattiin kirkkoihin ja se tunnettiin vihkiristinä.

Thuleia

Teksti on alunperin julkaistu lyhyempänä Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 1/2012.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku