Wiccan syntyhistoria

Koska ja missä wicca syntyi? Mistä aineksista uskonto koostuu? Mistä muista uskonnoista ja traditioista wiccassa on selvästi vaikutteita? Kuka wiccan loi? Kenen kynästä ovat lähtöisin wiccan keskeiset rituaalitekstit? Kerron lyhyesti.

Wicca on uusi uskonto. Sillä ei ole suoraa jatkumoa kivikauteen, saati Atlantikseen, vaikka niinkin romanttisimmat historiankaunistajat ovat asiasta kertoneet. Wiccan isänä pidetään Gerald Gardneria, joka julkisti ensimmäiset wiccaa kuvaavat kirjat 50-luvun Englannissa. Gardner siis julkaisi ensimmäisenä kirjoja wiccasta ja antoi nimensä ensimmäiselle wiccalaiselle traditiolle: gardnerilaiselle wiccalle. Mutta Gardner väittää, että hänet oli initioinut Dorothy Clutterbuck -niminen nainen jo olemassa olevaan New Forestin coveniin. "Old Dorothyn" olemassaololla tai olemattomuudella onkin sitten spekuloitu enemmän ja vähemmän vuosien saatossa. Taisipa Doreen Valiente tehdä jossakin kirjassaan pitkiä selvityksiä Dorothyn identiteetin selvittämisestä. Viimeisimpiä päätelmiä asiassa on monella taholla ollut, että Dorothy -niminen täti oli kyllä alueella siihen aikaan olemassa, mutta että hän olisi ollut vakaumuksellinen kristitty. Jaa´ah, nämä ovat taas asioita joihin on vaikea sanoa juuta tai jaata täältä kaukaisesta Suomesta huhupuheiden perusteella.

The Pickingill Papers ja muutama muu kirjanen on kyllä aikojen saatossa pyrkinyt kertomaan esi-gardnerilaisista coveneista, jotka alueella vaikuttivat. Tällöin mahdollisesti Gardnerkin olisi initioitu yhteen tällaiseen coveniin ja hän olisi saanut sieltä innoitusta kirjoilleen. Oli miten oli, todennäköisintä on, että tällaiset mahdolliset olemassa olleet covenit olivat saaneet alkunsa Margaret Murrayn teorioihin "suuresta jumalataruskosta ja Euroopan esiaikaisesta noitauskonnosta", joista hän kertoi kirjoissaan ennen Gardneria. Murrayn tutkimusten tarkoitushakuisuutta on jälkeenpäin kritisoitu hyvin laajasti - syystäkin.

Wicca lähti siis ponnistamaan maailman uskontojen kartalle 50-luvulla Gardnerin kynän antaessa julkisuudelle vauhtia. Wiccaa on sen jälkeen tehnyt tunnetuksi Gardnerin covenin ylipapittarenakin toiminut Doreen Valiente, sekä alexandrialaisen wiccan isä: Alex Sanders. Sanders sai käsiinsä Gardnerin Varjojen kirjan ja sekoitti soppaan hiukan omia aineksiaan. Miten Sanders sai gardnerilaisen kirjan käsiinsä, onkin taas toinen salaliittoteorioita ja huhuja villinnyt aihe. Joku sanoo gardnerilaisen papittaren initioineen Sandersin, joku kertoo hänen pöllineen kirjan ja kolmannella on varmasti oma versio kerrottavanaan. Alex ja Maxine Sanders esiintyivät aikoinaan Brittein saarten medioissa varsin värikkäästi ja toivat wiccalle varmasti enemmän julkisuutta kuin moni muu pariskunta yhteensä.

Wicca levisi Amerikan mantereelle alkujaan gardnerilaisen Raymond Bucklandin mukana, joka myöhemmin perusti oman suuntauksensa: Saxon/Seax Wican. (Kyllä, yhdessä c-kirjaimella kirjoitettuna), joka pyrki purkamaan traditionaalisen wiccan covenhierarkiaa ja pelkistämään rituaalikaavoja saksilaisia jumaluuksia käyttäen. Amerikan valloituksen aikana wiccaan ja muuhun noituuteen kytkeytyi siellä varsin voimakkaasti ekotietoisuus ja feminismi, mikä yhä vieläkin tuntuu elävän vahvana ihmisten mielikuvissa. Amerikassa myös kaikenlaisten uusien suuntausten esiinnousu on ollut voimakasta ja markkinavoimien luvatussa maassa wiccaakin on tuotteistettu ja markkinoitu välillä sellaisella torimeiningillä, että rauhallisempaan uskonnollisuuteen tottunutta suomalaista heikottaa mainosvaloja katsellessa. Alkuperäiset traditiot myös yhä elävät, voivat hyvin ja leviävät. Suomessakin.

Mitä palasia Wiccaan on koottu ja mistä?

Termit Old Religion (Vanha uskonto), Sabbath (sapatti) ja Esbat ovat Margaret Murrayn teoksista. Myös Charles Leland mainitsee 1899 kirjoittamassaan Aradia - or the Gospel of the Witches -kirjassaan termin vanha uskonto "La Vecchia Religione". Murrayn kirjoista tuttua on myös coveneiden jäsenten määräksi kattoluku 13 ja väite siitä, että noituus oli ennen kaikkea hedelmällisyyteen liittyvä uskonto. Lelandin kirjan peruja on myös ajatus Aradiasta ensimmäisenä noitana ja toscanalaisena jumalattarena, Dianan tyttärenä. Leland taisi myös olla ensimmäinen, joka hehkutti noituuden säilymistä sen salaisen luonteen vuoksi. Lelandin tekstin selkein anti wiccalle on kuitenkin The Charge of the Goddess, jonka myöhemmin Doreen Valiente uudisti ja kirjoitti kauniimpaan, nykyisin tunnetumpaan muotoon. Aradiassa puhutaan myös rituaalisesta alastomuudesta. Lelandin Aradiassa neuvotaan myös juhlimaan Dianaa täydenkuun aikaan ja annetaan ohjeita juhlistusta varten. Tämä on varmasti vaikuttanut wiccan tapaan viettää Esbat-juhlaa.

1200-luvun peruja on wiccassakin tunnettu chantti "Eko Eko Azarak". Kelttiläistä lainaa puolestaan wiccassa paljon käytetty jumaluus Cernunnos. Myös egyptiläisestä ja roomalaisesta pantheonista tuttuja jumaluuksia Gardner käytti teksteissään. S.L. MacGregor Mathersin vanhoista grimoireista kääntämiä hebrealaisia jumalten ja demonien nimiä käytettiin. Five-fold Kiss oli puolestaan The Pickingill Papers -kirjasen mukaan alkujaan sarasiinien riitti chakrojen avaamiseen, josta sitten Gardner muotoili oman versionsa hiukan muunnellen.

Wiccaan on tullut myös hyvin paljon vaikutteita länsimaisesta seremoniallisesta magiasta. Gardnerin ja monen muun mielestä siihen oli alkujaan tullut vaikutteita vanhemmasta pakanallisesta magiasta, joten ympäri käydään, yhteen tullaan ja soppaan sekoittui muun muassa The Greater Key of Salomonista erinäisiä ideoita, kuten rituaalinen ruoskiminen, pentagrammien ja muiden symboleiden käyttö, neljännesten kutsuminen vartioimaan kehää, rituaalityökalujen valmistaminen ja pyhittäminen, rituaalien valmisteluiden yksityiskohdat, mustakahvaisen ja valkokahvaisen tikarin, sekä miekan käyttäminen. Vapaamuurareilta lienee idea initioida noviisi sidottuna, sekä veitsenterällä koetellen. Kolmosasteen initiaatiossa sanotaan olevan piirteitä Aleister Crowleyn Gnostilaisesta messusta (The Gnostic Mass). Crowleylta on lähtöisin myös muuta materiaalia liittyen rituaalityökaluihin ja jonkin verran itse rituaaleihin.

Wiccassa on paljon tapoja, jotka liittyvät moneen vanhaan pakanauskontoon. Esimerkiksi tasausten ja seisausten juhlistaminen, kelttiläisten juhlien juhlistaminen (Imbolc, Beltane, Lughnasad, Samhain), hääseremonian nimeäminen kättenliittäjäisiksi (handfasting) ja niin edelleen. Kolmikasvoinen jumalatar (neito, äiti, akka) on alkujaan välähdellyt Robert Gravesin The White Goddess -teoksessa ja Aleister Crowley viittasi siihen teoksessaan Moonchild.

Tutustu wiccan traditioihin

Thuleia

Lähteet:

Ronald Hutton: The Triumph of the Moon
The Pickingill Papers
Kerr Cuhulain: Wiccan Warrior

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku