Taolainen alkemia

Taolaisuus on yksi idän viidestä suuresta uskonnosta. Sen filosofiaa on sanottu monin paikoin shamanistiseksi ja se sisältää vanhoja okkultistisia perinteitä. Tyypillistä on kuolleiden henkien kanssa kommunikoiminen, loitsuilla parantaminen ja tulevaisuuden ennustaminen. Taolaisesta filosofiasta on tuttu länsimaisen magian perusajatus, että ihmiskeho on mikrokosmos, joka heijastaa universumia eli makrokosmosta. Mutta mitä on taolainen alkemia?

Ikuisen elämän jäljillä

Taolaisen alkemian parissa ihannoidaan ihmisen maallista elämää niin paljon, että sen halutaan kestävän ikuisesti. 200-luvulla kiinalainen Ge Hong elvytti muutama sata vuotta aiemmin tunnetuksi tulleen alkemian harjoituksen. Alkemiasta tuli yksi keino, jonka avulla ihminen saattoi tavoitella pidempää elämää, jopa kuolemattomuutta. Ge Hong mullisti aiemman ajattetavan, jossa kuoleman ajateltiin olevan luonnollinen osa elämää.

Kiinan alueella levisi ajanlaskumme alkuvuosina legendoja Laozista, jonka uskottiin pidentäneen elämäänsä erinäisten harjoitusten avulla. Ge Hongin seuraajat kilvoittelivat harjoitusten avulla kohti pidempää elinkaarta. Siinä missä jalometallien muodonmuutokseen keskittynyttä alkemiaa kutsuttiin ulkoiseksi alkemiaksi, puhuttiin ihmisruumiiseen liittyneistä harjoituksista sisäisenä alkemiana. Sisäisen alkemian keinoja olivat meditaatio, tiettyjen sienien ja kasvien syöminen, seksuaaliset harjoitukset ja oikeanlaisen hengitystekniikan opettelu.

Ulkoinen alkemia yhdistyi sisäiseen harjoittajan yrittäessä valmistaa epäjaloista metalleista kultaa. Eikä prosessi siihen loppunut; kulta piti sulauttaa osaksi harjoittajan elimistöä, mikä johtaisi elämän pitenemiseen. Elohopeasulfidia eli sinooperia käytettiin myös, sillä jo varhain oli havaittu sen taipumus muuttua sulaksi elohopeaksi. On sanomattakin selvää, että elohopeankaltainen myrkky ei pidennä sisäisesti nautittuna elinikää, vaan aiheuttaa pahimmillaan nopean kuoleman.

Detaljitietona mainittakoon, että taolaisen alkemian oheistuotteena syntyi rikin ja salpietarin seos. Kun tähän keksittiin 800-luvulla lisätä hiiltä, syntyi ruuti. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että ruudin avulla monen elinkaari ei ole ainakaan pidentynyt – päinvastoin.

Meditaation tavoitteena oli yhdistää mikrokosmos (ihmiskeho) ja makrokosmos (universumi). Tämän onnistuessa ihmisen ajateltiin vapautuvan dualistista käsitteistä, kuten hyvä/paha. Prosessi johti siihen, että meditoija kykeni ymmärtämään elämänvoiman lähteen ja samalla hän tajusi kuolemattomuuden salaisuuden. Nykyään oikeaoppiset taolaiset arvottavat metodeja niin, että pelkkä meditaatio on riittävä harjoituskeino. Näin ihminen keskittyy pelkästään henkiseen puoleen eikä ollenkaan fyysiseen, kuten seksuaalisissa harjoituksissa.

Symbolikieli

Taolaisuuden tunnetuin symboli on yin – yang –symboli, joka kuvaa taolaista kosmologiaa. Yin symboloi pimeyttä, naisellisuutta ja pehmeyttä. Yang puolestaan kuvastaa maskuliinisuutta, kovuutta ja valoa. Yhdessä ne rakentavat koko maailmankaikkeuden. Taolaisen alkemian puolella kurki kuvastaa kuolemattomuutta. Kiinassa uskottiin ennen, että kurki voi elää yli tuhat vuotta.

Länsimaisesta alkemiasta tuttuun tapaan itämaillakin on ollut käytössä rikas symbolikieli. Fyysisesti mitattavissa olevilla aineilla on tarkoitettu henkisiä ominaisuuksia. Taolaisen alkemian teokset mainitsevat esimerkiksi lyijyn ja elohopean. Merkitysmaailmaa penkomalla selviää, että lyijy on vertauskuva kaikelle raskaalle, pitkäkestoiselle ja intensiiviselle. Elohopea puolestaan tarkoittaa asiaa tai ominaisuutta, joka on aktiivinen, lyhytkestoinen ja eloisa. Alkemiassa lyijy kuvastaakin syvällistä itsetuntemusta ja elohopea luonnon nopeasti muuttuvia ominaisuuksia ja spontaaneja asioita.

Jos taolaisista kirjoituksissa puhutaan tiikeristä ja lohikäärmeestä, tarkoitetaan tiikerillä fyysistä maailmaa ja lohikäärmeellä elämän henkistä puolta. Myös elementeillä on omat merkityksensä luonnon syvimpien voimien kuvaajina. Tuli kuvastaa intohimoa ja räiskyvyyttä. Vesi ihmisluonteen rauhallista, keskittynyttä ja viisasta puolta. Veden luonteenpiirteitä ovat yhtälailla pehmeys ja muuntuvuus. Jos alkemian harjoittajan luonne koostuu paljolti vedestä, voidaan sitä tasapainottaa hakemalla tulesta särmää ja ryhtiä. Nämä elementit tasapainottamalla harjoittaja on piirun lähempänä alkemiallisesti täydellistä olentoa.

Thuleia

Artikkeli on julkaistu alunperin Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehdessä 1/2007.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku