Taolainen alkemia
Taolaisuus on yksi idän viidestä
suuresta uskonnosta. Sen filosofiaa on sanottu monin paikoin shamanistiseksi
ja se sisältää vanhoja okkultistisia perinteitä.
Tyypillistä on kuolleiden henkien kanssa kommunikoiminen, loitsuilla
parantaminen ja tulevaisuuden ennustaminen. Taolaisesta filosofiasta
on tuttu länsimaisen magian perusajatus, että ihmiskeho on
mikrokosmos, joka heijastaa universumia eli makrokosmosta. Mutta mitä
on taolainen alkemia?
Ikuisen elämän jäljillä
Taolaisen alkemian parissa ihannoidaan ihmisen maallista
elämää niin paljon, että sen halutaan kestävän
ikuisesti. 200-luvulla kiinalainen Ge Hong elvytti muutama
sata vuotta aiemmin tunnetuksi tulleen alkemian harjoituksen. Alkemiasta
tuli yksi keino, jonka avulla ihminen saattoi tavoitella pidempää
elämää, jopa kuolemattomuutta. Ge Hong mullisti aiemman
ajattetavan, jossa kuoleman ajateltiin olevan luonnollinen osa elämää.
Kiinan alueella levisi ajanlaskumme alkuvuosina legendoja
Laozista, jonka uskottiin pidentäneen elämäänsä
erinäisten harjoitusten avulla. Ge Hongin seuraajat kilvoittelivat
harjoitusten avulla kohti pidempää elinkaarta. Siinä
missä jalometallien muodonmuutokseen keskittynyttä alkemiaa
kutsuttiin ulkoiseksi alkemiaksi, puhuttiin ihmisruumiiseen liittyneistä
harjoituksista sisäisenä alkemiana. Sisäisen alkemian
keinoja olivat meditaatio, tiettyjen sienien ja kasvien syöminen,
seksuaaliset harjoitukset ja oikeanlaisen hengitystekniikan opettelu.
Ulkoinen alkemia yhdistyi sisäiseen harjoittajan
yrittäessä valmistaa epäjaloista metalleista kultaa.
Eikä prosessi siihen loppunut; kulta piti sulauttaa osaksi harjoittajan
elimistöä, mikä johtaisi elämän pitenemiseen.
Elohopeasulfidia eli sinooperia käytettiin myös, sillä
jo varhain oli havaittu sen taipumus muuttua sulaksi elohopeaksi. On
sanomattakin selvää, että elohopeankaltainen myrkky ei
pidennä sisäisesti nautittuna elinikää, vaan aiheuttaa
pahimmillaan nopean kuoleman.
Detaljitietona mainittakoon, että taolaisen alkemian
oheistuotteena syntyi rikin ja salpietarin seos. Kun tähän
keksittiin 800-luvulla lisätä hiiltä, syntyi ruuti. Jälkeenpäin
on helppo viisastella, että ruudin avulla monen elinkaari ei ole
ainakaan pidentynyt – päinvastoin.
Meditaation tavoitteena oli yhdistää mikrokosmos
(ihmiskeho) ja makrokosmos (universumi). Tämän
onnistuessa ihmisen ajateltiin vapautuvan dualistista käsitteistä,
kuten hyvä/paha. Prosessi johti siihen, että meditoija kykeni
ymmärtämään elämänvoiman lähteen
ja samalla hän tajusi kuolemattomuuden salaisuuden. Nykyään
oikeaoppiset taolaiset arvottavat metodeja niin, että pelkkä
meditaatio on riittävä harjoituskeino. Näin ihminen keskittyy
pelkästään henkiseen puoleen eikä ollenkaan fyysiseen,
kuten seksuaalisissa harjoituksissa.
Symbolikieli
Taolaisuuden tunnetuin symboli on yin – yang
–symboli, joka kuvaa taolaista kosmologiaa. Yin symboloi
pimeyttä, naisellisuutta ja pehmeyttä. Yang puolestaan kuvastaa
maskuliinisuutta, kovuutta ja valoa. Yhdessä ne rakentavat koko
maailmankaikkeuden. Taolaisen alkemian puolella kurki kuvastaa kuolemattomuutta.
Kiinassa uskottiin ennen, että kurki voi elää yli tuhat
vuotta.
Länsimaisesta alkemiasta tuttuun tapaan itämaillakin
on ollut käytössä rikas symbolikieli. Fyysisesti mitattavissa
olevilla aineilla on tarkoitettu henkisiä ominaisuuksia. Taolaisen
alkemian teokset mainitsevat esimerkiksi lyijyn ja elohopean. Merkitysmaailmaa
penkomalla selviää, että lyijy on vertauskuva kaikelle
raskaalle, pitkäkestoiselle ja intensiiviselle. Elohopea puolestaan
tarkoittaa asiaa tai ominaisuutta, joka on aktiivinen, lyhytkestoinen
ja eloisa. Alkemiassa lyijy kuvastaakin syvällistä itsetuntemusta
ja elohopea luonnon nopeasti muuttuvia ominaisuuksia ja spontaaneja
asioita.
Jos taolaisista kirjoituksissa puhutaan tiikeristä
ja lohikäärmeestä, tarkoitetaan tiikerillä fyysistä
maailmaa ja lohikäärmeellä elämän henkistä
puolta. Myös elementeillä on omat merkityksensä luonnon
syvimpien voimien kuvaajina. Tuli kuvastaa intohimoa ja räiskyvyyttä.
Vesi ihmisluonteen rauhallista, keskittynyttä ja viisasta puolta.
Veden luonteenpiirteitä ovat yhtälailla pehmeys ja muuntuvuus.
Jos alkemian harjoittajan luonne koostuu paljolti vedestä, voidaan
sitä tasapainottaa hakemalla tulesta särmää ja ryhtiä.
Nämä elementit tasapainottamalla harjoittaja on piirun lähempänä
alkemiallisesti täydellistä olentoa.
Thuleia
Artikkeli on julkaistu alunperin
Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehdessä 1/2007.
Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat
tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty.
Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä
sivuston nimi.
|