Wiccan traditiot

Wiccassa on monta erilaista traditiota ja suuntausta. Olen käyttänyt suuntauksista suomenkielistä nimeä, jos sellainen on vakiintunut tai vakiintumassa käyttöön. Muuten käytössä on englanninkielinen nimi. Olen tehnyt koosteen pääosin suomentamalla ja yhdistelmällä tietoa eri lähteistä. Omakohtaista tietoa minulla on vain alexandrialaisesta traditiosta. Vain harva suuntaus on Suomessa edustettuna.

Täydennykset ja listasta puuttuvien traditioiden esittelyt otan kiitoksella vastaan. Listassa on vain wiccan traditioita, ei sellaisia jotka on useimmiten määritelty muuksi noituudeksi (esim. feri tai reclaiming). 10/2018 päivitetty kirjoitusmuoto: aleksandrialainen wicca muotoon alexandrialainen wicca.

Traditionaalinen wicca Suomessa

Gardnerilainen wicca (Gardnerian Wicca)

Gardnerilainen wicca syntyi Iso-Britanniassa 1950-luvulla noituuden vastaisten lakien kumouduttua. Gerald Gardnerin on sanottu liittyneen vanhempaan New Forestin coveniin ja kirjoittaneen kirjoihinsa kuvauksia vanhemmasta perinteestä, mutta monien mielestä Gardner itse toimi modernin wiccan isänä ja koosti pitkälti sen keskeiset sisällöt ja rituaalit. Gardnerin ylipapitar Doreen Valiente oli aktiivisesti mukana luomassa tradition opetuksia ja niiden kirjallista muotoa Varjojen kirjaa (The Book of Shadows).

Gardnerilaisessa wiccassa jumaluus nähdään Jumalattarena ja Jumalana. Covenissa ylipapittarella on korkein auktoriteetti, vaikka hän toimii yhteistyössä ylipapin kanssa. Jokainen coven on autonominen. Traditio on initiatorinen ja uskontoa harjoitetaan covenissa, jonka ihanne on koostua miehen ja naisen työpareista. Covenit työskentelevät skycladina. Gardnerilaiset tukeutuvat usein covenin initiaatiolinjassa kulkevaan opetustietoon sekä tradition Varjojen kirjan teksteihin. Gardnerilainen wicca on levinnyt ympäri maailman, mutta moni harjoittaja tai coven ei kerro itsestään julkisuudessa eikä tradition opetuksista kerrota ulkopuolisille.

Gardnerilainen traditio on yhteisöllinen ja ryhmäkeskeinen, sekä painottaa covenin merkitystä myös ihmisen henkilökohtaiselle kasvulle. Gardner itse oli hyvä esimerkki kollektiivisen toiminnan edistäjästä; hän keräsi aktiivisesti noituuteen ja kansanperinteeseen liittynyttä tietoa ja aineistoa perustaakseen Isle of Manille noituuteen keskittyneen museon, joka oli tarkoitettu suurelle yleisölle.

Alexandrialainen wicca (Alexandrian Wicca)

Alexandrialainen wiccan perustajina tunnetaan Alex ja Maxine Sanders. Tradition nimi viittaa muinaiseen Aleksandrian kaupunkiin. Opetukset ja rituaalit ammentavat pitkälti gardnerilaisesta wiccasta, mutta alexandrialaisuuden eri linjat sisältävät myös runsaasti seremoniallista magiaa ja kabbalaa. Päinvastoin kuin gardnerilaiset wiccat, alexandrialaiset käyttävät athamea tulen ja sauvaa ilman symbolina. Stewart ja Janet Farrar ovat kirjoittaneet alexandrialaisuudesta ehkä tunnetuimmat teokset. Tosin hekin kehittivät systeemiä myöhemmin omaan suuntaansa.

Alexandrialainen wicca on initiatorinen traditio ja sitä harjoitetaan covenissa, jota vetää ylipapitar yhdessä ylipapin kanssa. Initiaatioasteita on kolme ja joskus niitä edeltää noviisiaika. Jokainen coven toimii autonomisesti. Jumalkäsitys jakaantuu tasavertaisiin maskuliiniseen ja feminiiniseen prinsiippiin. Julkiset sapattien rituaalikaavat sisältävät paljon vuodenkiertoon liittyviä rituaalinäytelmiä, joilla on oma symbolinen merkityksestä myös psykologisella tasolla. Rituaalit voidaan suorittaa skycladina tai rituaaliasuihin pukeutuneena. Alexandrialaiseen ja gardnerilaiseen traditioon ei voi liittyä ilman initiaatiota, jonka jälkeen initiaatiolinja voidaan jäljittää traditioiden perustajiin.

Georgian Wicca

George E. Patterson perusti tradition vuonna 1970 sulauttamalla siihen gardnerilaisten ja aleksandrialaisten opetuksia, etruskien tekstejä sekä eklektisiä aineksia. Traditio painottaa tiedon hankkimista ja soveltamisesta monista eri lähteistä. Jumaluuskäsitys sisältää sekä Jumalan että Jumalattaren, mutta painottuu hieman enemmän Jumalattareen. Traditio on initiatorinen ja levinnyt ympäri maailmaa.

Algard Wicca

Traditio on yksi gardnerilaisen ja aleksandrialaisen wiccan yhteensulautumista. Sen perusti Yhdysvalloissa vuonna 1972 Mary Nesnick. Koska molemmissa traditioissa oli paljon samoja asioita, halusi Nesnick koota traditioista yhden yhteisen paketin. Algard-traditiossa kerrotaan olevan paljon vaikutteita Aleister Crowleyn teksteistä ja myös Charles Lelandin Aradiasta. Traditiosta on saatavilla vain vähän tietoa ja sen piirissä sanotaan olevan vain muutamia aktiivisia coveneita Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa.

Seax-Wica (Saxon Wicca)

Alkujaan gardnerilainen Raymond Buckland perusti tradition vuonna 1973. Traditio on hyvin avoin ja sen kaikki rituaalit on julkistettu. Covenit ovat demokraattisia ja kierrättävät rituaalien vetovastuuta ilman varsinaista papistoa. Myös itsenäinen harjoittaminen ilman covenia on yhtä lailla mahdollista tässä traditiossa. Tradition keskeinen teos on Bucklandin The Tree: Complete Book of Saxon Witchcraft.

1734 traditio

Tradition perusti Joseph Wilson vuosien 1964-1972 aikana. Se perustui vahvasti Robert Cochranen opetuksille ja kirjeille. Traditio pyrkii riisumaan coveneista hierarkiaa ja toimimaan ilman initiaatioasteita. Se korostaa jokaisen omaa kokemusta ja sydämen seuraamista. Traditio ei tunnusta wiccan Redeä, vaan seuraa omia eettisiä ohjeitaan. Tradition initiaatiossa henkilölle esitellään initiaatiolinjan lisäksi tietyt henget, joita pidetään tärkeinä opettajina tämän henki-initiaation jälkeen. Tradition sisällä eri ryhmillä on omia käytäntöjä, jotka voivat erota alkuperäisestä opetuksesta.

Mohsian Wicca

Mohsian Wiccan –traditio syntyi Kaliforniassa kolmen muun tradition pohjalta (1734, The Plan Bran ja gardnerilainen wicca). The Plan Bran on vanha brittiläinen perhetraditio, jonka myötä uuteen suuntaukseen liitettiin kauneutta ja estetiikkaa vaalivia arvoja. 1734 toi mukanaan shamanistista painotusta. Jumaluudet ovat usein kelttiläisen perinteen jumalia ja jumalattaria. Initiaatioasteet pohjautuvat gardnerilaiseen traditioon ja niitä on kolme. Covenit, joiden ylipapitar on kolmannella asteella, ovat kokonaan autonomisia. Tällä hetkellä tunnetuin suuntauksen edustaja on Dana Corby, josta kaikki nykyiset initiaatiolinjat ovat lähtöisin.

Kelttiläinen wicca (Celtic Wicca)

Kelttiläinen wicca yhdistää gardnerilaista wiccaa ja druidismia. Nimitys on kattotermi, jonka alla on useita suuntauksia aina perhetraditioista initiatorisiin suuntauksiin ja löyhempään eklektiseen wiccaan, jossa on kelttiläisiä painotuksia. Yleensä maailmankuvassa tärkeällä sijalla ovat kelttiläiset jumaluudet, esi-isät ja luonto. Uskonharjoituksen ritualistiikkaan, runouteen ja filosofiaan on tullut sisältöä pääasiassa Irlannin ja Iso-Britannian alueen kansanperinteestä ja uskomuksista. Traditio opettaa kattavasti luonnon maagisia voimia, kuten yrttien, kivien ja puiden maagisia ominaisuuksia. Luonnonhenget, maahiset, pikkuväki, keijut ja elementaalihenget ovat osa maailmankuvaa.

Church and the School of Wicca

Tradition perustivat Gavin ja Yvonne Frost 1970-luvun alussa. Kirkko ja koulu tarjosivat alusta asti opiskelijoille opetusta kirjekurssien välityksellä. Opetuksista on myös koottu kirja The Witches Bible (jota ei pidä sekoittaa Farrarien melkein samannimiseen paksumpaan teokseen). Traditio on ollut monoteistinen harvinaisuus muiden wiccan suuntausten joukossa. Alkujaan opetusmateriaalissa ei mainittu ollenkaan jumalatarta vaan puhuttiin vaan jumalasta. Nykyisin jumalattaren aspekti on otettu mukaan teksteihin.

Ravenwood

Ravenwood syntyi 1970-luvun lopussa Atlantassa Yhdysvalloissa. Tradition perustaja Sintana muodosti avoimen uskonnollisen ryhmän tavoitteenaan jakaa laajalle yleisölle tietoa wiccasta. Ravenwood Church and Seminary olikin alkuvuosina todella suosittu ja magian sekä uskonnon opiskelijoita riitti päivittäisille opetustunneille. Avoin politiikka edisti aikoinaan paljon wiccan asemaa Yhdysvalloissa ja teki siitä tunnetun uskonnon.

Avoimien opetustuntien lisäksi traditiossa on suljetumpi pappisopetus. Opetusohjelmaan otetaan mukaan ihmisiä, jotka kokevat syvää kutsumusta elinikäisiin opintoihin ja omistautumiseen wiccalle. Ravenwoodin opetusohjelma räätälöidään henkilökohtaiseksi ja vain hyvin harvat suorittavat sen aina pappistasolle asti.

Circle Wicca

Circle wicca pohjautuu voimakkaasti shamanismiin ja intiaanien perinteisiin. Länsimainen noituus on traditiossa vain vähän esillä. Suuntauksen perustivat Selena Fox ja Jim Alan 1974. Circle wiccan päämaja on Circle Sanctuaryn isossa luonnonreservaattiin Wisconsinissä ja se koordinoi Circle NetWork –verkostoa, joka kokoaa yhteen eri pakanauskontojen edustajia ympäri maailman.

Diaaninen wicca (Dianic Wicca)

Diaaninen wicca on noituuden feministinen ja feminiininen suuntaus, joka keskittyy joko kokonaan tai vahvasti painottuen Jumalattareen. Ajatuksen nosti ensimmäisen kerran esille Margaret Murray kirjassaan The Witch-Cult in Western Europe. Usein diaanisiin coveneihin hyväksytään jäseniksi vain naisia. Diaaninen wicca on nykyään sateenkaaritermi, jonka alle mahtuu monenlaista traditiota.

Old Dianic –nimellä usein kutsuttu diaanisen wiccan haara on Morgan McFarlandin ja Mark Robertsin perustama. Suuntaus painottaa Jumalattaren merkitystä, mutta kunnioittaa sarvipäistä Jumalaa tämän rakastavana puolisona. Traditio perustettiin USA:n Teksasissa, mutta on sittemmin levinnyt ympäri Yhdysvaltoja. Coveneissa on molempien sukupuolten edustajia.

Feminist Dianic Witchcraft rajaa harjoittajat tarkasti naisiin ja suuntautuu pelkästään Jumalaruskoon. Ryhmät ovat usein poliittisesti aktiivisia ja feministisiä. Alkuaikoina he ajoivat voimakkaasti myös lesbojen oikeuksia. Covenit pyrkivät toimimaan ilman hierarkiaa ja tekemään päätökset kaikkia jäseniä tasapuolisesti kuunnellen. Rituaaleissa ei välttämättä ole kirjattua runkoa tai kaavaa, vaan ne voidaan toteuttaa kokeellisesti ja hyvin luovalla tavalla. Tradition keskeinen verkosto tunnetaan nimellä Re-Formed Congregation of the Goddess. Verkosto julkaisee lehteä “Of a Like Mind”.

Dianic Feminist Wicce on Ann Forfreedomin perustama suuntaus. Traditio hyväksyy sekä yksittäiset harjoittajat, naiscovenit ja molempien sukupuolten sekacovenit. Traditio rohkaisee naisia johtaviin asemiin coveneissa ja harjoittaa wiccaa sekä syvän uskonnollisesti että maagisena perinteenä.

Odyssean Wicca

Traditio perustettiin Kanadassa 1970-luvun lopulla Richard ja Tamarra Jamesin toimesta. Sen nimi juontuu Homeroksen tunnetusta antiikin ajan teoksesta, jonka mukaisesti se haluaa alleviivata elämän tarkoitusta koko elämänmittaisena henkisenä polkuna. Traditio on initiatorinen, mutta se kannustaa papistoaan toimimaan myös julkisesti pappeina ja papittarina, jotka tarjoavat palveluksia muillekin pakanoille. Tradition opetukset muistuttavat traditionaalisten brittiläisten wicca-suuntausten opetuksia, joten sitä on kutsuttu ”brittiläisten traditioiden tyyliseksi eklektiseksi wiccan suuntaukseksi”.

Suuntaukseen initioitiin parinkymmenen viime vuoden aikana paljon uusia ihmisiä, mutta nykyisin aktiivisten harjoittajien määrä on ollut laskussa. Monet vanhemman polven harjoittajat ovat perustaneet omia suuntauksia ja coveneita, jotka pohjautuvat alkuperäiseen traditioon. Traditioon liittyy tarkka papiston koulutussysteemi, jossa aktiivisen ja hyväksytyn papin status saavutetaan tietyllä määrällä julkisesti toimitettuja seremonioita. Jos henkilö on pappistoimituksista pidemmällä tauolla kuin vuoden ja päivän ajan, hän menettää aktiivisen statuksensa ja joutuu anomaan sitä uudelleen ylipapistolta. Tradition oppilaaksi hyväksytään yleensä henkilö, joka suorittaa ensin Wiccan Church of Canadan viikottaisilla opetustunneilla ja kotitehtävillä jopa 150 tunnin alustavan opintokokonaisuuden.

Blue Star

Traditio pohjautuu alkujaan gardnerilaiseen ja aleksandrialaiseen wiccaan, mutta käyttää wiccan sijasta termiä noituus. Se perustettiin 1970-luvulla. Traditio on initiatorinen ja initiaatioasteita on viisi. Harjoittajia löytyy nykyään Yhdysvaltojen ja Kanadan lisäksi myös Britanniasta ja Irlannista. Coveneiden nimissä toistuu usein sana star eli tähti (RavenStar, WolfStar jne.) Tradition covenit ovat läheisesti yhteyksissä toisiinsa ja traditiota on kuvattu läheiseksi ja perhemäiseksi. Traditiolla ei ole yhtenäistä jumalkäsitystä, vaan se sallii niin polyteismin, panteismin kuin monoteisminkin.

Traditiossa on tärkeällä sijalla pakanayhteisön palveleminen sekä yhteisöllisyys. Musiikilla on erityinen asema rituaaleissa ja liturgiassa. Rituaalin osia voidaan esittää laulavalla nuotilla. Blue Star –tradition rituaaleissa käytetään pyöreää alttaria, joka sijaitsee rituaalitilan keskellä. Tradition jäsenet ottavat usein rituaalisia tatuointeja. Symbolina he käyttävät pentagrammin sijaan seitsensakaraista tähteä. Rituaaleissa tärkeässä osassa on rituaalinen ateria eli feast.

Thuleia

Teksti on alunperin julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden wicca-teemanumerossa 1/2010.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku