ylapalkki

 

 

 

 

Valokuva terapiassa ja magiassa

Valokuvan terapeuttinen voima (Ulla Halkola, Lauri Mannermaa, Tarja Koffert, Leena Koulu toim. Duodecim, 2009) on ensimmäinen valokuvaterapian teos Suomessa. Valokuvaterapia nousi mediassa esille hiljattain Miina Savolainen julkaistua huikaisevan kauniin valokuvataideteoksen Maailman ihanin tyttö.

Minut valokuvaterapian äärelle vei kiinnostus sen metodien soveltamiseen itsetuntemuksessa ja myös maagisessa työskentelyssä. Kuvakollaasit ja miellekartat kun ovat hyvä työkalu monessa maagisessa järjestelmässä - miksei valokuvakin. Jätän toki terapian ammattilaisille, mutta itseoivalluksen lähteille valokuvaterapiakirja johdattelee maallikonkin. Valokuvaterapeuttisiin menetelmiin lasketaan myös valokuvauksen käyttö itsehoitona.

Mikä valokuvaterapia?

Valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen menetelmällistä käyttöä psykoterapiassa tai terapeuttisessa työssä. Kuvat ovat kokemuksellinen väline psyykkisesti työstettävien asioiden näkyväksi tekemiseen ja prosessoimiseen.

Valokuvaterapian menetelmiä ovat:

  • Omaelämäkerrallisten kuvien katselu
  • Symbolisten ja assosiatiivisten kuvien katselu
  • Uusien valokuvien ottaminen

Jos tutkittavia valokuvia on paljon, vaikkapa viisi albumia elämän varhaisvuosilta, poimitaan tutkittavaksi kuvat, jotka aiheuttavat sisäisen sysäyksen. Näiden kuvien pitäisi vetää puoleensa magneetin tavoin ja tuntua mielenkiintoisemmilta kuin muut.

Myös maagisessa työssä kuvia voidaan käyttää näkyväksi tekemiseen ja esimerkiksi erilaisten roolien hahmotukseen. Voin ottaa esimerkiksi tavoitteeksi tehdä kuvaparin, jonka avulla kirkastan rooliani shamanismin harjoittajana. Ensimmäisessä kuvassa kuvaan itseni rituaaliasussa tekemässä shamanistista rituaalia. Otan kuvasta väritulosteen ja tarkastelen sitä esimerkiksi seuraavien apukysymysten avulla:

  • Mistä kolmesta asiasta kuvassa pidän?
  • Mikä on selkein asia, jonka kuvista näkee?
  • Kerro kolme asiaa, joita ulkopuolinen ei tietäisi sinusta kuvien perusteella.
  • Nimeä kolme tarvetta, jotka kuvalla on.
  • Mitä kuvasta puuttuu?
  • Millä tavalla kuva ei sovi jokapäiväiseen elämääsi?
  • Mitä kuva sanoisi sinulle, jos voisi?
  • Millainen luonteesi on kuvan perusteella?
  • Millaisia ominaisuuksia asentosi henkii?
  • Jos olisit kuvan henkilön terapeutti, mitä haluaisit kertoa kuvassa olevalle?
  • Onko kuvalla jokin viesti?
  • Mitä muuttaisit kuvassa?

Tarkastelun jälkeen kirjaan havaintoni ylös. Mietin mitä osa-alueita haluan kehittää ja millaiseksi haluan tulla. Lopuksi käytän aikaa ja luovuutta pohtimiseen; miten saavutan tavoitteeni visuaalisesti? Miten teen niistä näkyviä olemuksessani? Sen jälkeen kuvaan kuvaparin toisen kuvan, jossa pyrin olemaan sellainen, millaiseksi haluan tulla. Kuva on siis tavoitteiden kirkastamista ja konkreettiseksi tekemistä. Se on hyvä alkusysäys työlle, jossa muokkaan itsestäni ihanteitteni ja tavoitteitteni mukaista. On hyvä muistaa, että rakennettu kuva ei tee minusta vielä tavoitteitteni mukaista - se vaatii vielä paljon työtä.

Siinä missä monelle Tarot-kortit ovat ehtymätön itsetutkiskelun lähde ja peili, kertovat valokuvaterapian harjoittajat valokuvien olevan vastaavanlainen loputon peili. Kuvat nostavat katsojan mieleen henkilökohtaisia merkityksiä ja symboliikkaa. Ne kaivavat pinnalle alitajunnassa pyöriviä asioita.

Valokuvaterapian opetuksessa ja oppimisessa on olennaista menetelmien omakohtainen kokeilu ja kokeminen. Oppimisprosessissa saadut oivallukset ja itseymmärryksen lisääntyminen hämmästyttävät yhä uudestaan kokeneitakin tekijöitä.

Valokuvan ei valehtele - vai valehteleeko?

Valokuvia voi käyttää itsensä havainnoimiseen myös pidemmällä aikajänteellä. Valokuvin kerrottu päiväkirja palauttaa kuvan keinoin menneisyyden läsnäolon helpommin kuin teksti. Kuva ei valehtele, mutta se ei kerro totuutta suoraan. Kuva voi olla valokuvaajan tulkinta henkilöstä, se voi olla henkilön itsensä esittämä rooli tai perheidyllin näyttelemistä. Siksi kuvalta on tärkeä oppia kysymään asioita, jotka noukkivat piilotetut viestit, omat tunteet ja muistot. Usein tietyt omassa elämässä toistuvat teemat ovat kuvissa esillä.

Objektiivin edessä olen yhdellä kertaa se joka luulen olevani, se joksi haluaisin minua luultavan, se joksi valokuvaaja minua luulee sekä se jota hän käyttää hyväkseen esittääkseen taidettaan.

Apukysymyksinä kuvien tutkimisessa voi käyttää seuraavanlaisia kysymyksiä: Millainen tunnelma kuvassa on? Onko kuvissa muita henkilöitä? Millainen on kuvien ympäristö? Onko henkilö läsnä kuvissa ja millä tavalla? Kiinnitä myös huomiota henkilön silmiin, ne paljastavat usein enemmän kuin muut ilmeet. Punahuulisen hymyn takana voivat olla surulliset tai väsyneet silmät.

Valokuvaterapiassa kuvia on käytetty esimerkiksi rintasyöpään liittyvää rinnanpoistoleikkausta ja syömishäiriöitä käsitellessä -omaa ruumiinkuvaa työstettäessä. Myös omaan sukupuuhun liittyvää tutkimustyötä on tehty perhekuvien kautta monia sukupolvia taaksepäin. Henkilö voi kysyä, millainen naisen malli häneen on periytynyt äidiltä ja isoäidiltä ja tutkia suvun valokuvien ruumiinkieltä ja kuvien viestejä. Näitä teemoja kirjassa valotetaan useissa kappaleissa. Itsensä hyväksyminen, hyvän etsiminen, omien voimavarojen löytäminen ja kuvien kautta oivaltaminen ovat kirjan kantavat ajatukset.

Valokuvia voidaan nykyisin käyttää niin terapiassa kuin magiassakin monipuolisemmin kuin ennen, sillä digitaalinen kuvanmuokkaus avaa uusia mahdollisuuksia kollaasien ja kuvankäsittelyn toteuttamiseen. Ei silti kannata unohtaa saksia ja värikkäitä papereita, liimaa, teippiä ja nappeja! Lattialla polvillaan askartelu voi olla konkreettisempaa ja hauskempaa kuin kuvankäsittely.

Valokuvan voima

Valokuvalla on uskomaton voima. Magiassa valokuvia on käytetty edustamaan niissä esiintyvää ihmistä, jotta voitaisiin kuvan kautta tuottaa hänelle vahinkoa tai parannusta sairauteen. Valokuva on tällöin yhtä kuin esittämänsä kohde. Yksi kuva voi aiheuttaa vihaa, surua tai seksuaalista kiihotusta. Epätoivottu henkilö voidaan sutata koulukuvasta yli tai merkitä ristillä kuolleeksi vanhassa perhekuvassa. Tuskallisia valokuvia voidaan hävittää repimällä ja vanhan parisuhteen muistoja tuhota kuvien mukana.

Kuvaushetkellä kuvaamisen kohde tulee näkyväksi. Hänelle annetaan tilaa ja huomiota. Ujolle lapselle taas kuvaaminen on tapa tulla enemmän näkyväksi näyttäen miten hän hahmottaa linssin läpi maailmaa. Ujo tai traumatisoitunut ihminen ei ehkä uskalla katsoa toista ihmistä silmiin, mutta valokuvan linssiin hän voi katseensa painaa. Tästä hetkestä vangittu kuva voi myöhemmin toimia hänelle avaimena omaan sisimpään.

Valokuvan terapeuttinen voima -kirja sopii psykologiasta tai taideterapiasta kiinnostuneille.

 

Kursivoidut lainaukset on poimittu Valokuvan terapeuttinen voima -kirjas