Variksenmarja (Empetrum nigrum)

Variksenmarja eli kaarnikka hakee nimensä kaarneelta, korpilta. Englanniksi kasvin nimi on crowberry ja suomalaisissa nimivariaatioissa esiintyy myös harakka: harakanhaasikka, harakanmarja ja harakanmustikka. Mistä lie marjan yhteys niin moneen eläimeen, sillä samaa marjaa on kutsuttu myös karhunmarjaksi, kissanmustikaksi ja siantiitukaksi?

Marja kasvaa matalana varpuna koko Suomen kankailla ja rämeillä. Lapissa marja on levinnyt lehtomaisiin metsiin ja aina tunturien rinteille asti. Lapissa kasvava pohjanvariksenmarja on mehukkaampi ja isompi kuin eteläinen serkkunsa (etelän)variksenmarja. Pohjoisessa marja onkin ollut ahkerasti käytössä mehumarjana, hillojen ja hyytelöiden ainesosana.

Marjan maku on vetisen mauton, mutta keittäminen ja oikealla tavalla valmistaminen antaa sille runsaamman aromin. Amerikan alkuperäisasukkaille marja on maistunut mustikan toverina tai muihin marjoihin sekoitettuna. Lankoja ja kankaita luonnonväreillä värjäävät käsityöläiset tietävät, että variksenmarja antaa langoille kauniin violetin värin.

Kansanlääkintä ja magia

Vanhalle kansalle kaikki marjat olivat tärkeitä vitamiinin lähteitä. Variksenmarjassa on runsaasti C-vitamiinia, joten sillä on torjuttu keripukkia. Variksenmarjan juurista on keitetty Amerikan intiaanien parissa rohtoteetä. Jäähtyneellä keitosvedellä on sivelty aristavia ja kipeitä silmiä.

Thuleia

Teksti on julkaistu aikaisemmin suppeampana Lehto ry:n Seita-lehden numerossa 3/2008.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku