Voikukka (Taraxacum officinalis)

Höyhenheinä, isänkukka, keltakukka, kultaharja, leijonanhammas, pörhöpää.. Voikukalla on kansan parissa ainakin kolmekymmentä eri nimeä. Se on kevään ensimmäisiä pihanurmella kukkivia kasveja ja monipuolinen niin maagisessa kuin kulinaristisessa keittiössä. Lehdet kerätään varhain keväällä ja juuret aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Tiesitkö, että voikukka on maapallon laajimmalle levinnein kasvi?

Rohdoskäyttö

Voikukan nimi kuvastaa sen parantavia ominaisuuksia. Nimen latinankielinen alkuosa juontuu kreikkalaisesta termistä, joka tarkoittaa tiettyä silmäsairautta ja parantamista. Lajinimi officinalis kertoo siitä, että kasvia on käytetty lääkkeenä. Voikukka poistaa nestettä ja tukee sapen ja ruoansulatuksen toimintaa. Voikukan sisältämä kalium poistaa nestettä niin, että kehon kalium-varastot eivät samalla ehdy. Tämä ominaisuus on parempi kuin virtsaa poistavilla lääkkeillä. Kasvi sopii myös reuman ja kihdin oireisiin sekä poistamaan ummetusta. Sen maitiaisnestettä voi puristaa varresta ja juuresta ihottumalle ja rauhoittamaan kutisevaa ihoa. Pieniin palovammoihinkin tempusta voi olla helpotusta.

Voikukan lehdet ovat todellista terveysruokaa, sillä niissä on kolminkertaisesti ravintoaineita kaupan tavallisiin salaatteihin verrattuna. Kasvissa on paljon A ja C-vitamiinejä, kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Ulkoisesti voikukkaa voi uuttaa kasvovesiin ja voiteisiin, sillä se kirkastaa ja puhdistaa ihoa. Sisäisesti nautittu voikukkatee ja samaan aikaan uutterasti suoritettu voikukkasalvalla tehty hieronta auttaa pääsemään eroon selluliitistä. Saattaapa kukasta löytää piristävääkin voimaa, joka kutsuu kävelemään luontoon ja uimaan kesäisen järven rannalle.

Käyttö ravinnoksi

Nuoret lehdet sopivat silputtuna salaatin sekaan. Voileivillä lehdet maistuvat herkullisilta valkosipulilevitteen tai sitruunasta puristetun mehun kera. Voikukista voi tehdä myös kääryleitä, jotka täyttää riisillä ja kasviksilla oman mieltymyksen mukaan. Sähköäkin säästyy kun voikukanlehtiä ei tarvitse keittää tuntikaupalla kuten kaalinpäätä. Simaan mieltyneet voivat tehdä kauniin keltaisista kukista simaa, kotikaljaa tai jopa viiniä! Voikukan juurta voi kuivata tai paahtaa teejuoman raaka-aineeksi. Sotavuosien pula-aikaan siitä keitettiin korvikekahvia.

Maaginen käyttö

Voikukka on magiassa yhdistetty Hekate-jumalattareen, aurinkoon, rakkauteen, ilmaan, maskuliinisuuteen ja planeetoista Jupiteriin. Voikukkaa voi käyttää divinaatioon usealla eri tavalla. Sen juurista voi jauhaa teetä ja ennustaa kupin pohjalle jääneistä juurenmuruista ihan kuten teelehdistä. Perimätieto kertoo, että voikukkatee toisi juojalleen psyykkisiä kykyjä. Ehkäpä voisit punoa voikukkaseppeleen ja laskea sen kutreillesi, kun istuskelet mökkirannassa kesäyönä ja tuijottelet sumuiselle pellolle tai hämärtyvään järvenselkään?

Voikukka on oivallinen apukeino lapsille yksinkertaista luonnonmagiaa opetettaessa. Jos lapsi puhaltaa kerralla kaikki haituvat voikukan pallurasta ilmaan, voi hän toivoa yhden toiveen, joka toteutuu jos kasvikeiju on hyvällä tuulella. Scott Cunninghamin Encyclopedia of Magical Herbs kehoittaa hautaamaan kasvia tuvan luoteisnurkan luokse ja siunaamaan näin suotuisat tuulet kotipaikalle.

Samhainin ja Kekrin aikaan voi vahvaa voikukkateetä keittää isoon pataan. Padan pintaa tuijotetaan kuin kristallipalloa ja katsotaan samalla henkimaailmaan tai ennustetaan padan kuvioista asioita. Voikukkauutteen sanotaan kutsuvan henkiä luokseen. Ehkäpä se siksi onkin Hekaten kasvi?

Thuleia

Teksti on julkaistu aikaisemmin suppeampana Lehto ry:n Seita-lehden numerossa 2/2008.

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 
 
 

 

     
alapalkki