thuleia, thuleiantupa, luonnonuskonnot, wicca, noituus, shamanismi, riimut, magia, thelema shamanismi, noituus, luonnonuskonnot noituus, wicca, luonnonuskonnot luonnonuskonnot, yrtit,  magia, voimaeläimet, seidat mytologia, shamanismi, kuu, wicca, noituus, saamelaisuus, jumalattaret, pakanuus

 

 

 

 

Yksin vai ryhmässä?

Moni wicca löytää itsensä ennemmin tai myöhemmin miettimästä, harjoittaako uskontoa yksin vai ryhmässä. Traditionaalisen wiccan alkulähteille palatessamme Gerald Gardnerin ja Alex Sandersin opetukset keskittyvät ryhmässä eli covenissa harjoitettavaan uskontoon. Myöhemmät kirjoittajat ovat soveltaneet rituaaleja myös yksittäisen harjoittajan tarpeeseen. Englanninkielisessä kirjallisuudessa itsenäisestä/yksin harjoittavasta wiccasta käytetään nimitystä solitary, joka on käännetty toisinaan suoraan sanaksi solitaari.

Nyky-Suomessa yleisin wiccan harjoitusmuoto lienee itsenäisesti harjoitettu eklektinen (eri lähteistä yhdistelevä) wicca. Traditionaalisia coveneita ei ole kovinkaan monta ja osan toiminta on niin vakiintunutta, että uusia jäseniä ei juuri oteta. Covenia voi olla vaikea löytää ja edelleen vielä vaikeampaa on päästä ryhmän jäseneksi. Jos ajatellaan, että covenin ihanne on toimia täydessä rakkaudessa ja luottamuksessa, on selvää, että ryhmän jäseneksi valikoidaan ihmisiä, joiden kanssa kemiat toimivat, ollaan samalla aaltopituudella ja luottamus on ehdoton. Etsin itse aikanaan sopivaa covenia kissojen, korien ja kompassin kera, kunnes päädyin muuttamaan yli 600km voidakseni liittyä minulle sopivaan ryhmään.

Millaista ryhmää etsit?

Traditionaalinen wicca-coven on usein uskonnollinen ryhmä, joka kokoontuu sapatteina ja espatteina. Työskentely painottuu yleensä sapatteina uskonnon harjoittamiseen ja vuodenkierron juhlistamiseen. Espatteina kokoontumisissa on enemmän sijalla työskentely ja opetus. Työskentelyllä voidaan tarkoittaa vaikkapa magian tekemistä, parantamista tai astraalityöskentelyä. Opetus etenee ryhmästä riippuen vapaampana kokemuksenvaihtona tai aikataulutettuna ja teemoitettuna etenemisenä.

Tradition ulkopuoliset wiccaryhmät voivat olla niinikään uskonnollisia ryhmiä tai puhtaasti harjoituspiirejä, joissa ei keskitytä jumaluuksiin ja uskonnollisuuteen vaan magian harjoittamiseen tai itsensä kehittämiseen. Eklektisten ryhmien kirjo on moninainen, koska tradition perinteet ja tekstit eivät ohjaa toimintaa.

Sopivaa ryhmää etsiessä kannattaa käyttää kunnolla aikaa ryhmään tutustumiseen eikä rynnätä tukka putkella heti mukaan. Ryhmätyöskentely on luottamuksellista ja uskonnolliset asiat koskettavat ihmisten herkimpiä ja syvimpiä puolia – kannattaa siis käyttää aikaa ja tutkailla haluaako todella mukaan uusien ihmisten ja ryhmän toimintaan. Intuitio on hyvä mittari – millainen tunne uusista ihmisistä tulee? Voisitko olla heidän ystävänsä? Kaihertaako mikään mieltäsi vai tunnetko olosi levolliseksi heidän seurassaan?

Jos ryhmällä on yksi tai useampi vetäjä, makustele erityisesti heidän persoonaansa. Ovatko heidän sanansa harmoniassa tekojen kanssa? Hyvä johtaja osaa olla nöyrä ja antaa tilaa ryhmäläisten kasvulle ja omille ajatuksille. Ylhäältäpäin tuleva sanelu ja vallanhimoinen käytös kielii yleensä ongelmista egon kanssa. Hyvää ryhmänvetäjää kuuntelee ja kunnioittaa yleensä vaistomaisesti. Hän ei pomota ja määräile, mutta osaa pitää ryhmän kurissa ja sovitella mahdollisia ristiriitoja. Mikään ryhmä ei ole täysin ongelmaton, mutta asioista on opittava puhumaan suoraan ja rehellisesti.

Kiinnitä näihin asioihin huomiota:

  • Onko ryhmä uskonnollinen vai enemmän työskentelyryhmä?
  • Onko uskonnollisen ryhmän pantheon sellainen, että tunnet sen omaksesi? (wiccan parista löytää muun muassa kelttiläiseen, egyptiläiseen, suomalaiseen ja kreikkalais-roomalaiseen pantheoniin eli jumalistoon suuntautuneita ryhmiä – mutta välttämättä kaikilla ryhmillä ei ole tiukkaa fokusoitumista mihinkään kulttuuripiiriin)
  • Onko coven avoin kaikille sukupuolesta riippumatta vai onko se nais- tai miesryhmä? Johtaako ryhmää ylipapitar vai ylipapitar ja ylipappi yhdessä? Toimiiko ryhmä ilman johtajaa – tasa-arvoisena piirinä? Kuinka paljon muilla ryhmän jäsenillä on päätäntävaltaa asioihin?
  • Kuinka usein ryhmä kokoontuu? Miten opetus etenee? Miten ryhmä suhtautuu poissaoloihin? Kuinka paljon haluat opiskella ja mitä sinulta odotetaan?
  • Ovatko rituaalit suomeksi, englanniksi vai suahiliksi? Kuinka luontaista kielen käyttäminen on sinulle?
  • Miten ryhmä suhtautuu muuhun uskonnonharjoitukseesi? Voitko olla samaan aikaan muiden ryhmien jäsen? Mitä asioita vaaditaan salassa pidettäviksi ja mistä voi keskustella ulkopuolisten kanssa?
  • Työskenteleekö ryhmä alastomana vai vaatetettuna? Ollaanko rituaaleissa ulkona vai sisällä?

Ryhmän etuja ja haittoja

Porukassa on paljon hauskempaa! Mikä onkaan ihanampaa, kun kerätä luottoystävät koolle, valmistaa yhdessä ruokaa ja juhlistaa elämänkierron ja vuodenkierron eri puolia. Talvella voi käpertyä takkatulen äärelle transsimatkoihin syventyen, kesällä voi vaeltaa metsissä ja kallioilla. On totta, että ryhmässä on voimaa. Magiaa tehdessä ja energiaa nostettaessa ryhmän latinki vastaa tykistöä siinä missä yksin harjoittava pääsee korkeintaan kevyen kertasingon voimaan ;)

Coveniin liittyessäsi linkityt ryhmän egregoreen. Toisin sanoen jokaiselle ryhmälle muotoutuu ajan kuluessa ns. ryhmämieli, astraalitasolla oleva voiman keskittymä. Vanhemmissa traditioissa egregore voi kantaa mukanaan kaikkien edellisten harjoittajien ja linjassa kulkevien coveneiden voimaa.

Tiesitkö, että sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen? Traditionaalisissa coveneissa korostuu ajan tuoma varmuus ja testatut maagiset järjestelmät. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä etteikö sinun tarvitsisi ajatella itse tai toimia joka asiassa tradition oppien mukaan. Mutta se antaa vakaan pohjan jolle on hyvä rakentaa omaa polkuansa. Toisaalta rituaalikaavoista voi tulla vuosien myötä vanhan toistoa ja eklektisempi harjoittaja voi kokea tradition sokkelin jähmeänä. On paljolti covenista kiinni, kuinka paljon se noudattaa perinteitä ja ammentaa uusia vaikutteita.

Itsenäinen wiccan harjoittaja nauttii vapaudesta. Hänen ei tarvitse tehdä kompromisseja kokoontumisaikojen suhteen tai kärsiä vääränlaisen suitsukkeen aiheuttamasta päänsärystä. Ihmisten työ- ja opiskelukiireiden vuoksi covenit kokoontuvat usein viikonloppuisin, vaikka varsinainen juhlapäivä tai täysikuu olisi ollut jo aiemmin viikolla. Tässä on hiukan kompromissin makua verrattuna siihen, että todella menisit täydenkuun valossa yöllä metsään tai rannalle. Kunkin tulee punnita sisimmässään, kuinka paljon kompromisseja on valmis tekemään. Onko omassa harjoituksessa tärkeämpää symboliikka, ajoitus, tarkkuus, juuri sinulle tärkeät jumalat…

Täydellinen coven on ryhmä eksperttejä, jotka kokoontuvat luottamuksessa yhteen jakamaan oman erityisalansa tietämystä. Joku voi olla yrttispesialisti, toinen tuntea psykologiaa, kolmas perinteet tunteva shamanisti. Coven on tietovaranto, jonka summa on paljon enemmän kuin se määrä mitä pystyisit itse oppimaan useankaan elämän aikana.

Ryhmässä tulee myös helpommin käsiteltyä vaikeita asioita, joita ei välttämättä muuten kohtaisi. Otetaanpa vaikka esimerkiksi alastomuus, joka on monelle traditionaalisen wiccan harjoittajalle luonnollista. Ihminen syntyy alastomana ja samalla tavalla hän myös ”syntyy” alastomana covenin jäseneksi initiaatio-rituaalissa. Alastomuuden ja oman ruumiin kohtaaminen voi olla monelle vaikeaa, mutta sen kohdattua huomaakin oppivansa hyväksymään itsensä ja muut paljon paremmin – sellaisena kuin kukin on. Kokemus onkin vapauttava ja terapeuttinen.

Kevyttä deittailua vai avioliitto?

Ryhmän elinkaari vaihtelee parista kokoontumiskerrasta vuosikymmeniä toimivaan porukkaan. Vanhoja jäseniä lähtee pois, uusia tulee tilalle. Ehkä kokeilet yhtä tai useampaa ryhmää, ehkä huomaat alkuunsa, että harjoitat wiccaa mieluummin yksin. Coventoiminnassa pätee sama viisaus kuin magiassa – mitä enemmän annat sille, sitä enemmän saat siitä itse. Joku omistautuu ryhmälle ja opetukselle hyvin intensiivisesti, toiselle riittävät satunnaiset tapaamiset. Meitä on moneen junaan ja ratikkaan!

Minulta on joskus kysytty, että miten minunlaiseni eklektikko liittyi traditionaaliseen coveniin. Aivan kuin coven olisi pesukoneen automaattiohjelma, jonka linko nappaisi minut syövereihinsä ja pakottaisi pyörimään samalla ohjelmalla päivät läpeensä. Ei toki. Coven on paikka, jossa tutkin uskonnollisuuttani trad. wiccan näkökulmasta ja perinteisten rituaalien kautta. Silti käytän kuukaudesta vähintäänkin ne parikymmentä päivää shamanismin harjoittamiseen sekä toisinaan seremoniallisen magian tutkailuun. Minun tieni on aina yhdistynyt useammista pienistä poluista. Jollekin muulle traditio voi antaa kaiken tarvittavan ja olla se ainut oikea juttu.

Mitä jos sopivaa ryhmää ei löydy? Yksi vaihtoehto on perustaa itse opintoryhmä, johon kerää mukavia ja luotettavia ihmisiä. Alkuun pääsee helposti sillä, että jokainen kertoo vuorollaan kokoontumisissa itse hallitsemastaan tekniikasta tai osaamisalueesta. Kokoontumisissa voidaan sopia myös aiheesta jota jokainen tutkii vaikkapa kuukauden ajan. Tällöin seuraava kerta fokusoidaan teeman purkamisen ympärille.

Entäpä kokoontuisiko lähiseudullasi jokin muu okkultistinen tai pakanallinen ryhmä? Miltä tuntuisi kokeilla teosofien luentoja, shamanistista rumpupiiriä, meditaatioryhmää? Erilaisista ryhmistä saat uusia ajatuksia ja kokemuksia, kannattaa pitää silmät avoinna ja kurkkia rohkeasti eri porukoiden ovista sisälle.

Lopuksi mielineuvoni: Lue, lue ja lue. Tutustu erilaisiin traditioihin kirjallisuuden kautta. Ei oppi ojaan kaada, vaan antaa vinkkejä erilaisista mahdollisuuksista tässä wicca-suuntauksia vilisevässä maailmassa.

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku