Yrttien haittoja ja käyttörajoituksia

Viime vuosina perinteisten yrttioppaiden rinnalle on ilmestynyt suurelle yleisölle suunnattuja teoksia, joissa opastetaan tekemään yrteistä kotikosmetiikkaa, hemmottelukylpyjä ja taikomaan pihalla kasvavista vihreistä kavereista jatketta ruokapöytään. Yrteistä keskustellessa käy usein ilmi, että kasvien käyttö edustaa ihmisten mielissä paluuta johonkin puhtaaseen ja turvalliseen. Näin voi ollakin, mutta samalla on hyvä muistaa vastuu kasvien käytössä; väärin valittu rentoutusyrtti voi kumota ehkäisyn vaikutuksen tai aiheuttaa pahimmillaan mahahaavan. On tiedettävä mitä kerää, mistä kerää ja milloin yrttiä voi käyttää.

Yrtit tulee hankkia aina henkilöltä, kaupasta tai keräämällä paikasta, jossa kerääminen on toteutettu ekologisesti ja yrtit ovat puhtaita. Annostelussa kannattaa olla huolellinen, sillä kasveissa vaikuttavat aineet voivat vaihdella moninkertaisesti kasvupaikasta riippuen.

Yrttien käytössä huomioidaan allergiat. Salisylaattiallergikko (ns. aspiriiniallergia) voi reagoida pajunkuoreen ja mesiangervoon. Aika moni on allerginen voikukalle ja osa koivuallergikoista saa oireita myös koivun lehdistä tai mahlasta. Allergia voi vaivata vaan tiettynä aikana vuodesta tai vaan tietyssä yrtin käyttömuodossa. Pujolle allergiset voivat saada oireita muista ristikukkaiskasveista (kamomilla, auringonhattu, kehäkukka, siankärsämö, voikukka, kultapiisku, reunuspäivänkakkara, arnikki). Mehiläisperäiset tuotteet, kuten hunaja voi harvoissa tapauksissa allergisoida siitepölylle tai heinälle allergisia. Jos omat allergiat eivät ole tiedossa, niitä voi selvittää terveyskeskuksessa testillä. Pääkaupunkiseudulla voi pyytää lähetettä HUS:n allergiasairaalaan, missä tehdään täsmätestejä esimerkiksi kaikille siemenille ja monille yrteille sekä pähkinöille.

Valolle herkistäviä yrttejä ovat psoraleenia sisältävät jättiputki (kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum) joka polttaa ihoon todella vahvat ja pysyvät jäljet, samoin mooseksenpalavapensas. Lievästi valolle herkistäviä ovat väinönputki, kuisma ja iholle käytettynä bergamotti sekä muut sitruskasvit ja näiden eteeriset öljyt.

Eteeristen öljyjen käytössä kotihoidossa kannattaa muistaa pari perusasiaa. Astmaatikolle ei anneta hengitettäviä rentouttavia yrttihoitoja, vaikka yrtti itsessään olisi hengitystä helpottava, sillä kuuma höyry voi aiheuttaa astmakohtauksen. Raskaana olevalle ei saa antaa eteerisiä öljyjä ollenkaan. Yrteistä sopii vaan vadelmanlehti ja kuismaöljyllä voi hieroa mahaa raskausarpia estävästi, mutta mieluiten aina lääkärin tai kätilön luvalla. Syöpäpotilaalle ei saa antaa stimuloivia yrttihoitoja. Kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa mitkä yrtit sopivat.

Lääkkeiden ja yrttien yhteisvaikutukset on tunnettava. Yrtti voi kiihdyttää tai heikentää maksassa entsyymien toimintaa, jotka liittyvät lääkkeen aineenvaihduntaan, eli lääke hajoaa liian nopeasti tai liian hitaasti. Leikkaukseen menevälle potilaalle ei saa tehdä yrttihoitoja paria viikkoa ennen leikkausta, sillä yrtit voivat vaikuttaa veren hyytymiseen, kipulääkitykseen tai anestesiaan. Rentouttavat yrtit voivat siis syventää nukutuslääkkeen vaikutusta ja salisylaattia ja muita verta ohentavia lääkkeitä ei saa käyttää, sillä ne voivat lisätä vuotoriskiä leikkauksessa. Tämä on huomioitava myös annettaessa yrttihoitoja henkilöille, joilla on muuttunut veren hyytymistekijä tai verenvuotoriski aivoissa.

Mäkikuismaa on käytetty paljon rohdoksena masennuksen hoitoon (nykyään apteekkirohdos), mutta se kumoaa sisäisesti käytettynä hormonaalisen ehkäisyn tehon sekä joiden HIV-lääkkeiden tehon. Verenohennuslääkityksen tehoa saattaa edistää karhunputki, kiinalainen salvia, ginsengjuuri, inkivääri, mustikka ja mäkikuisma. Leikkauksessa käytettävien lääkkeiden kanssa yhteisvaikutuksia voi olla myös seuraavilla yrteillä: Efedrayrtti, inkivääri, hevoskastanja, kiinankarhunputki, lakritsijuuri, ginkgo biloba, pirunkoura, reunuspäivänkakkara, rohtovirmajuuri, valkopaju ja valkosipuli. SSRI-masennuslääkkeiden ja pajunkuoren yhteiskäyttö voi lisätä riskiä maha-suolikanavan verenvuotoon. Verenpainelääkkeiden (erityisesti diureetit, ACE:n estäjät) ja pajunkuori voivat yhteiskäytössä lisätä munuaisten vajaatoiminnan riskiä ja vähentää verenpainelääkkeen tehoa. Aloe vera sisäisesti käytettynä lisää hypokalemian ja rytmihäiriöiden vaaraa digitalis-lääkkeen kanssa.

Jatkuva käyttö sopii hyvin harvalle yrtille, jotta käyttö ei kuormita maksaa tai munuaisia. Joidenkin eteeristen öljyjen ja yrttien kanssa tulee olla erityisen varovainen. Esimerkiksi murskattu mausteneilikka poistaa todella hyvin hammassäryn, sillä se puuduttaa ienhermon, mutta jatkuvasti käytettynä se voi alkaa tuhota hermoa. Ensiavuksi hammaskipuun se kuitenkin käy. Pääsääntöisesti kutakin mietoa yrttiä voi käyttää pari viikkoa, jonka jälkeen pidetään viikon tauko tai vaihdetaan kasvia. Maksavaurioita aiheuttavia alkaloideja voi olla vähäisissä määrin rohtoraunioyrtissä, purasruohossa, ruttojuuressa ja leskenlehdessä. Solumuutoksia voivat aiheuttaa kalmojuuri, krappikasvi, sassafras-öljy – näitä ei pidä käyttää ollenkaan. Yrteissä vaikuttavien aineiden määrä ei ole vakio, joten se on suuri haaste käytössä ja käyttömäärissä.

Yrttipakkauksia ja kääreitä joissa on rentouttavia yrttejä ei saa laittaa silmien päälle, jos pakkaus sisältää yrttejä, jotka voivat relaksoida silmähermoja (vaikuttaa näkökykyyn). Näitä pakkauksia ei saa laittaa lämpiminä sydämen alueelle tai niskaan jos ihmisellä on voimakkaita sydänoireita, verenpaineongelmia tai jalkoihin kuumana, jos on jalkaongelmia (veritulppariski, suuria suonikohjuja, edennyt diabetes, tunnottomuutta).

Jos olet epävarma jonkin yrtin sopivuudesta tai käyttörajoituksesta, konsultoi ammattilaista.


Thuleia


Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 

 
 

 

     
alapalkki