ylapalkki

 

 

 



Keskikesän juhlia Suomessa

Kesäpäivänseisaus ja sitä seuraava viikko on todellista kansanjuhlien aikaa eri puolilla maapalloa. Ajankohtaan mahtuu vanhoja pakanallisia juhlia ja myöhemmin syntyneitä kristillisiä juhlateemoja.

Suomessa juhannusjuhlaan sekoittuu kristillinen Johannes Kastajan muistopäivä ja kansanuskon perinteiset keskikesän juhlatavat enteineen ja loitsuineen. Vanhasuomalainen Mittumaari on kukkien ja tuoreiden lehtien juhlapäivä.

Keskikesän juhlissa on monia elementtejä, joilla on rikas symbolinen merkitys. Juhannuskoivut porraspielessä liittyvä hedelmällisyyteen ja vanhaan karsikkoperinteeseen, juhannuskokko on perinteinen tulijuhlan ja puhdistautumisen symboli ja rannikkoseuduilla pystytetyt juhannussalot liittyvät falloksellisine muotoineen hedelmällisyyteen. Moni kattaa pöytään ensimmäiset uudet perunat ja nauttii uuden sadon antimista.

Lehtevistä oksista on ollut tapana rakentaa pihalle lehtimaja. Haavan ja pihlajan lehtiä on tuotu sisälle ja levitetty lattioille tuomaan hyvää tuoksua. Pihlajanlehdistä voi punoa myös näyttävän seinäseppeleen.

Taiat ja uskomukset

Kesän valoisimpaan aikaan on ajateltu myös maagisten voimien olevan erityisen voimakkaita. Juhlapäivän iltana on kerätty seitsemän erilaista kasvia tyynyn alle tai tehty jokin muu loitsuteko, jonka siivittämänä on seuraavan yön uniin ilmestynyt tuleva sulhanen. Monet päivän uskomukset ja loitsut liittyvätkin hedelmällisyyteen, rakkauteen ja kumppanin löytämiseen. Milloin on kirmattu aamuyöllä alasti kasteisella pellolla, milloin tuijotettu lumoutuneena lähteen tai kaivon vedenpintaan näkyjä toivoen.

Kokkojen polttamisen alkuperäinen merkitys on liittynyt suojautumiseen ja puhdistautumiseen. Tulen voima on suojannut juhlivaa kansaa ja navetan karjaa pahoilta hengiltä, joiden on ajateltu vaeltavan levottomasti vuoden taitekohtina. Vanhin kirjallisena säilynyt kuvaus juhannustulien poltosta on Turusta vuodelta 1645. Kokoissa on poltettu risuja, vanhoja puisia työkaluja, rikkinäisiä veneitä ja muuta helposti palavaa puutavaraa. Tulen ympärillä on tanssittu ja laulettu leikkien ja iloiten.

Juhannusyö on myös aarteiden yö. Ympäri Suomea vanha kansa on nähnyt yönselässä palavia aarnivalkeita, joilla on merkitty aarteiden paikkaa. Haltijat polttavat juhannusyönä aarre-esineistään ja rahoistaan pois hometta. Kansanperinteen teksteistä löytyykin runsaasti loitsuja, joilla aarteita on voinut havitella itselleen. Maagisena yönä on uskottu myös sananjalan kukkivan. Maaginen kukka tai sen siemen takaa löytäjälleen näkymättömyyden ja mahdollisuuden löytää aarnivalkeiden merkitsemiä aarteita.

Kansanperinnettä: ennusmerkkejä

Juhannuksena kuunneltiin aitan avaimenreijästä. Jos kuului sihinää niinkuin jyviä olisi laskettu, tuli hyvä vuosi, jos ei kuulunut mitään, tuli huono vuosi.
- Puolanka. Paulaharju 7129.1916, SKS

Kerrotaan, että kaalit jos istuttaa juhannusyönä ja nostetaan helmat ylös, niin kaalit tulevat paljon isommat. - Suistamo. Sylvi Särkkälä, KT 139:34.1938, SKS

Kansanperinnettä: Lemmen nostattaminen

Lemmen nosto juhannusyönä. Pittää tehä lepän lehtistä vasta ja mennä semmoiselle kivelle, joka on maasta irrotettu 4 metriä. Se kivi on järvessä siinä rannalla. Pittä riisuttu alasti ja siten kahlata sille kivelle ja sillä kivellä kylpeä leppävastalla.
- Suomussalmi. H.Manninen, KRK 238:507.1935, SKS

Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli.
- Suistamo. J. Lukkarinen II:2486.1906, SKS

Koristeet ja ruoat

Juhannuskoristeissa kukkivat luonnonkukat, auringonkukat ja koivunoksat. Juhannussaunassa on perinteisesti nautittu tuoreista koivunlehdistä tehdystä vihdasta.

Perinteiset juhannusruoat liittyvät karjatalouteen: lehmät ovat alkaneet lypsää paremmin päästyään laitumelle ja on voitu tehdä maitoruokia. Keski-Pohjanmaalla ja muuallakin Pohjois-Suomessa ovat emännät keitelleet tuntikausia punaista juhannusjuustoa, Savossa on tehty maitovelliä ja muurinpohjalettuja, Karjalassa piirakoita ja munamaitoa, Hämeessä ja Satakunnassa räiskäleitä ja juustoja. Uudempiin perinneruokiin kuuluu nuotiolla käristettävä makkara ja juhannuspöytään pyritään saamaan uusia perunoita. – SKS

Keskikesä ja karhunpäivä

Vuoden neljännesjuhlat sijoittuvat suomalaisessa kansanperinteessä yleensä kuukauden seisaus- ja tasauspäivää myöhemmäksi. Keskikesää on juhlittu toki Mittumaarina kesäpäivänseisauksen aikaan, mutta lämpimin keskikesä on siitä muutaman viikon eteenpäin: 13. heinäkuuta.

Karhunpäivä on kansanperinteessä karhun syntymäpäivä Suomessa ja Virossa. Se on kesän kuumin päivä. Karhunpäivänä juhlistetaan karhua ja ollaan metsän kuninkaalle mieliksi. Pyhäpäivänä ei tehty töitä, vaan levättiin ja vietiin uhreja karhunkallopetäjälle. Karhulla on suomensukuisten kansojen parissa erityinen asema ja sitä on kunnioitettu ihmisen sukulaisena ja esi-isänä.

Lue myös:
Litha - kesäpäivänseisaus wiccojen perinteissä

 

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku
 
 
 

 

     
alapalkki