Faktaa ja fiktiota shamanismista

1. Perustietoa shamanismista

Mitä eroa on shamanismilla ja uusshamanismilla?

Shamanismi on perinteisesti ollut metsästäjä- ja keräilijäkulttuurien maailmankuvaan sidottu laitos, jossa shamaani on pitänyt kyläyhteisön puolesta yhteyttä henkimaailmaan ja toiminut välittäjänä ihmisten maailman ja muiden maailmojen välillä. Uusshamanismia alettiin selkeästi rakentaa uuteen kontekstiin 1900-luvun vuosikymmeninä, jolloin siitä muokattiin tekniikkaa, joka on nykyajan ihmiselle helpommin lähestyttävä, ehkä uskonnostakin riippumaton ja eräässä tapauksissa henkimaailma jätetään huomiotta ja metodit ovat psykologisia – omaa psyykettä tutkivia.

Moni nykyajan shamanismin harjoittaja käyttää termiä shamanismi, eikä näe järkevänä eritellä tuhansia vuosia vanhaa perinnettä uuteen tai vanhaan. Shamanismi on aina muuttunut ajan mukana ja sitä on muokattu eri kulttuureille ja tilanteille sopiviksi. Nykyajan shamanismissa lienee enemmän painotusta ihmisen itsekehityksessä, vaikka esimerkiksi parantaminen on ollut tärkeä osa shamanismia kautta vuosituhansien.

Onko shamanismissa useita suuntauksia?

Shamanismista voinee erottaa omanlaisiksi suuntauksikseen esimerkiksi Michael Harnerin perustaman ydinshamanismin (Core Shamanism), Carlos Castanedan kirjoihin ja ns. tolteekkishamanismiin perustuvan soturishamanismin ja erilaiset kaupunkishamanismin ja teknoshamanismin sovellukset. Shamanismin painotukset vaihtelevat myös aluettain; on hawaijilaista shamanismia, siperialaista shamanismia, taolaista shamanismia, saamelaista perinnettä - vain muutaman mainitakseni. Johannes Setälä on opettunut kalevalaista (suomalaista) shamanismia.

Ydinshamanismissa on kiteytetty eri puolilta maailmaa löytyvien shamanismin suuntausten yhteiset puolet ja pyritty tiivistämään shamanismin kollektiivinen aines, sen ydin ja tekemään siitä helposti omaksuttava, usein kursseilla ja kirjoista opittava shamanismin muoto. Moni shamanismin harjoittaja ei kuitenkaan problematisoi harjoitustaan suhteessa suuntauksiin; kyky shamaanin transsimatkaan, maailmankäsitys ja oma kutsumus riittävät.

Miten shamaanin tehtävän voi lyhyesti kiteyttää?

Shamaani on välittäjä ja tasapainottaja, joka välittää viestejä henkimaailman ja tämän maailman välillä. Shamaani tuo maailmojen välille harmoniaa usealla eri tavalla; hän voi ottaa energiaa pois sieltä missä sitä on liikaa ja tuoda sitä sinne, missä sitä on liian vähän. Tämä voi tarkoittaa käytännössä sairauksien parantamista, ongelmien syiden selvittämistä, sateen tai auringon tuomista viljelyksille, tiedon hakemista, jumalten ja henkien kanssa yhteydenpitoa kiitoksineen ja erilaisine toimineen.

Shamaani voi vetää rituaaleja, jotka liittyvät vuodenkierron juhliin tai elämän taitoskohtiin. Hän voi olla enneunien näkijä tai asioiden ennaltatietäjä. Persoonasta ja kutsumuksesta usein riippuu, toimiiko shamaani yhteisöllisenä tekijänä vai enemmän henkilökohtaisesti. Nykyään internet antaa mahdollisuuksia elää erakkona, mutta jakaa ajatuksiansa muiden kanssa.

Mihin jumaliin shamaanit uskovat?

Nykyaikana on vallalla monenlaisia tapoja lähestyä shamanismia. Shamanismin harjoittaja voi olla jonkun muun uskonnon edustaja (kristitty, wicca, buddhalainen…), jolloin tämä uskonto usein sisältää jumalkäsityksen ja shamanismi toimii tekniikkana siinä rinnalla. Toiset ovat panteisteja, jotkut uskovat elämänvoiman energiaan ja löytyypä joukosta myös ateisteja, joille shamanismi on psykologinen työkalu. Shamanismi ei siis velvoita minkäänlaiseen jumaluskoon, vaan pikemminkin antaa mahdollisuuksia toteuttaa omaa henkilökohtaista uskoa sen puitteissa.

Millainen on shamaanin maailmankuva?

Shamaanin maailma jaetaan yleensä kolmeen osaan: ylinen, keskinen ja alinen. Nämä ovat henkimaailman tasoja, jotka ovat läsnä yhtä lailla koko ajan, mutta yleensä ihminen ei havaitse niitä ollessaan päivätajunnassa kiinni. Tämän vuoksi niihin matkustetaan transsin avulla, jolloin tietoisuuden tila muuttuu ja henkimaailmaan voi siirtyä vähän samalla tavalla kun nukkuessa siirtyy unien todellisuuteen.

Alinen on maankamaran alla, alisen voima on usein parantavaa. Sieltä haetaan konkreettista apua vaivoihin ja tavataan voimaeläimiä, esi-isiä ja muuta maanalaista väkeä. Yleisimmin opetetussa tekniikassa aliseen mennään transsissa tunnelia tai onkaloa pitkin. Minulle reitti aliseen on näyttäytynyt usein myös jokena, jossa kuljen pää alaspäin alavirtaan.

Ylinen on taivaan rajan tuolla puolen, se alkaa usein pilvirajasta ja transsimatkalla suuntaudutaan ylöspäin. Ylisessä on enemmänkin abstraktia tietoa; neuvoja ja viisautta, opettajia ja mentoreita. Keskinen on tämän maailman henkinen ulottuvuus, joten se ei vaadi transsissa erityistä siirtymistä ylös ja alas.

Kolmijako on aika karkea yleistys shamaanin maailmasta. Oikeasti henkimaailmassa on lukemattomia tasoja ja erilaisia tiloja, joihin pääsee tunneleita ja tietoa hyödyntämällä. Shamaanille maailma on voimaverkko, joka muodostuu joka puolella olevasta elämänenergiasta. Niin puut kuin kivetkin ovat eläviä, kaikessa on elämänenergiaa, jota voi myös ohjata, muokata, siirtää ja tasapainottaa. Usein sairaudet johtuvat siitä, että energiaa on väärässä paikassa, eli sitä on liikaa tai liian vähän. Shamaani näkee voimaverkon ja energian ns. shamanistisen näkökyvyn avulla, jota varten ei tarvitse mennä transsiin. Kyse on taidosta ja harjoituksesta.

Shamaanin maailmankuvaan mahtuu yleensä monenlaisia henkiolentoja, maahisia, menninkäisiä, kasvien henkiä, esi-isiä ja jumaluuksia. Silti shamaani on läsnä arkitodellisuudessa, jalat tukevasti maanpinnalla.

Millaisia vuosijuhlia shamaanilla on?

Shamanismissa vietetään yleensä vuoden neljännesjuhlia; tasauksia ja seisauksia. Suomalaisessa perinteessä ne on yleensä vietetty noin kuukausi kalendaarisen päivän jälkeen. Toinen saattaa viettää perheen kanssa jonkun muun uskonnon juhlapäiviä ja huomioi vuodenkierron muuten. Monelle shamaanille kuun vaiheet ovat tärkeitä kasvun ja magian ajoituksen kannalta.

Lue lisää Vuodenpyörä ja juhlapäivät -sivulta

Onko metsässä asuva vanha äijjä enemmän tosi shamaani kuin kaupungissa asuva?

On stereotypinen ajatus, että shamaani on aidoimmillaan karvareuhka päässä Ivalon peräkylässä sähköttömässä mökissä asuessa. Älä anna ulkonäön hämätä – nykyisin shamanismia harjoittaa vakavasti monenikäinen ja –näköinen ihminen. Shamaaneja löytyy ympäri Suomea Lapin tuntureilta etelän kaupunkeihin. Shamaanit ovat työssäkäyviä ihmisiä, ja vaan harva pystyy tekemään shamanistista työtä ammatikseen – silloinkin usein esimerkiksi hierontatyön tai taiteenteon ohessa.

2. Shamanismin tekniikat

Mikä on transsi ja shamaanimatka?

Transsi on tekniikka, joka muuttaa ihmisen tajunnan tasoa niin, että hän vaipuu erilaiseen tajunnan tilaan. Tietoisuus arkitodellisuudesta vaipuu taustalle ja vahvassa transsissa ihminen saa kokemuksen loveen lankeamisesta ja hänen shamanistinen näkökykynsä aukeaa. Joskus tuntuu, kuin heräisi tumman unen kautta uuteen maailmaan. Transsissa shamaani kulkee henkimaailman eri tasoilla ja etsii vastausta kysymykseen tai tehtävään. Matkaa ei tehdä kevyin perustein tai huvikseen, vaan tiedonhaku- tai avunhakutarkoituksessa. Matkalla näkee, kuulee, haistaa ja maistaa, usein myös havainnot tulevat tietämisenä.

Transsiin on monta tekniikkaa; ekstaattinen tanssi ja rytmin lyöminen reisiin / jaloilla polkien, polvikeinunta, kehon täristäminen – joista seuraa kokemukseni mukaan voimakkaampi loveen lankeamisen tai lentoon nousun kokemus, kuin ydinshamanismissa käytetystä – mutta hyvin yleisestä ja aloittelijalle turvallisesta – selinmakuusta rummutuksen aikana. Rummun tai polkemisen rytmi on avain tajunnantilan muuttumiseen, sillä se vaikuttaa aivoaaltoja stimuloivasti.

Shamaanin matkalle kutsutaan aina henget mukaan ja matkaa ei tehdä yleensä ilman omaa voimaeläintä, joka ydinshamanismin kursseilla haetaan ensimmäiseksi alisesta. Ensimmäisiä matkoja on hyvä tehdä kokeneen ihmisen avustamana, sillä matkaaminen ei ole leikin asia. Esimerkiksi Shamaaniseura ry järjestää ydinshamanismin peruskursseja.

Matkaamisen oppiminen vie joillekin vuosia. Toisilla se käy luonnostaan. Apuna voi käyttää alussa visualisaatiota eli aktiivista kuvittelua. Kuitenkin syvässä transsissa matkaa ei kuvitella itse vaan matka hyvin selvästi vie kokijaa eteenpäin.

Miksi shamaanilla on rumpu? Mistä rummun saa?

Rummun monotoninen rytmi muuttaa aivoaaltoja niin, että ihmisen tajunnantaso muuttuu ja hän vaipuu transsiin. Shamaanin rumpu voi olla apuhenkien asuinpaikka, voimaesineiden koti ja siihen on piirretty ehkä shamanistisen todellisuuden kartta. Rummun voi tehdä itse kursseilla, joita järjestetään ympäri Suomea esimerkiksi kansanopistoissa. Rummun voi ostaa myös musiikkiliikkeestä (kehärumpu).

Mikä tahansa rumpu ei ole shamaanirumpu, vaikka sen olisi tehnyt shamaanirumpukurssilla. Rumpu vaatii pyhittämisen ja tehtävälleen omistamisen. Rituaalissa rumpu esitellään neljälle ilmansuunnalla ja elementille ja vihitään käyttöön.

Rummun valmistaminen

Mitä muita välineitä shamaani käyttää?

Shamaani voi puhdistaa tilan suitsukkeilla. Perinteisesti intiaanit ovat käyttäneet salviaa ja nykyään moni käyttää frankincensea. Suomessa hyvin käy esimerkiksi mänty tai kuivatut luonnonkasvit, joiden symboliikka tuntuu sopivalta. Helistintä käytetään henkien kutsumiseen. Tuli sytytetään aina istunnon tai rituaalin aluksi tuomaan uudistavaa lämpöä. Tähän tarkoitukseen käy nuotio tai kynttilä. Muita rituaalivälineitä voi tarpeen mukaan soveltaa ja valmistaa itse. Monelle kertyy ajan kuluessa kaikenlaista pyhää esineistöä aina juomasarvesta suitsuketelineeseen ja rituaaliveitseen, jolla leikataan tarvittavat oksat ja yrtit. Esineitä on hyvä käsitellä huolella ja arvokkaasti, niihin kertyy ajan kuluessa lisää voimaa.

Mitä ovat voimaeläin, apueläin ja toteemieläin?

Voimaeläin on eläimen henki, joka on suhteellisen pysyvä auttaja ja kumppani jokapäiväisessä elämässä ja ennen kaikkea shamaanin transsimatkoilla ja työskentelyssä. Voimaeläin etsitään yleensä alisesta, jossa se pyydetään näyttäytymään neljästi, jotta varmistutaan sen olevan oma voimaeläin.

Toteemieläin: Varhaisimpiin heimokulttuureihin pääasiassa liittyvä käsite. Heimolla saattoi olla oma toteemieläin, jolloin kyseisen eläimen katsottiin suojelevan heimoa tai olevan sen kantaisä tai –äiti. Toteemieläin oli usein tabu ja sen lihaa ei esimerkiksi useinkaan syöty. Nykyisin jotkut pakanalliset ryhmät tuntevat ”ryhmän toteemieläimen”, jolloin esimerkiksi oman ryhmän ajatellaan olevan tietyn eläimen suojeluksessa ja suhde siihen on erityinen.

Apueläin auttaa shamaania vakituisesti tai tietyssä tilanteessa joko omasta vapaasta tahdostaan, tai noita käyttää voimaansa saadakseen eläimen auttamaan itseään. Esimerkiksi shamaani voi pyytää matkalla kotkaa lennättämään itsensä ilmojen halki. Apueläimistä käytetään synonyymitermiä opaseläin.

Lue lisää voimaeläimistä ja niiden merkityksistä

3. Minustako shamaani?

Kenestä voi tulla shamaani?

Kuka tahansa voi periaatteessa tuntea kutsumusta shamaaniksi. Olisi eduksi, että ihminen hoitaisi mielenterveytensä kuntoon ennen shamanismin opiskelua, sillä eri tajunnan tasoilla tapahtuva liikkuminen voi järkyttää epästabiilia mieltä. Jos ei ole itse tasapainossa tai on liian nuori eli omaa elämänkokemusta ja kypsyyttä ei ole kertynyt tarpeeksi, on vaikea tuoda tasapainoa ja apua muille. Mutta shamanismista lukemisen voi toki aloittaa jo nuorena ja tankata siitä mahdollisimman paljon tietoa. Kannattaa lukea aiheesta useampikin kirja ja vasta sitten pohtia, miten ryhtyä kokeilemaan harjoituksia itse. Ennen vanhaan shamaaniksi ei aina riemusta kiljuen ryhdytty, vaan se oli tuskallinen henkien kutsumus, joka saattoi ilmentyä sairautena ja vakavana elämänkriisinä, jolloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä shamaaniksi.

Miten minusta voi tulla shamaani?

Lue asiasta useita kirjoja. Kulje luonnossa ja tee havaintoja, harjoita herkkyyttäsi, seuraa ja tutki uniasi, opettele ymmärtämään paremmin eläin- ja kasvikuntaa. Kun tunnet itsesi valmiiksi, ala tehdä harjoituksia ja aikanaan kokeile transsimatkan tekemistä. Tukea saat esimerkiksi Shamaaniseura ry:n kursseilta tai minun järjestämiltä päiväkursseilta, joista saat lisätietoa Shamanismikurssit-sivulta.

Monella ihmisellä shamanismi on nuoresta asti luontainen kutsumus, johon monet merkit ja enteet viittaavat – ihmisellä ei ole vaihtoehtoa. Hän haluaa toimia shamaanina ja toteuttaa sen kautta omaa kutsumustaan, joka voi ihmisistä riippuen olla hieman erilainen; yleensä siihen liittyy parantaminen, luonnonmerkkien ymmärtäminen ja henkimaailman tiedon jakaminen ja hakeminen.

Kirjoitin kirjan Pohjoisesta shamanismista, jossa olen käynyt kattavasti läpi shamanismin historiaa, käyntäntöjä ja opiskelua. Kirjan voi ostaa esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kauanko shamaaniksi tuleminen kestää?

Koko elämän. Vähintäänkin vuosia. Shamanistisen tekniikan voi oppia viikonloppukurssilta, mutta shamaaniksi tuleminen voi kestää vuosikausia. Ei siihen ole mitään mittaria, ihmisillä on erilaiset kutsumukset ja erilainen aikataulu opetella shamanismia. Hyvä nyrkkisääntö on, että ei ala tarjota paikallislehdissä shamanistista parantamista ennen kuin takana on kaksisataa onnistunutta hoitokertaa tuttavilla tai muilla parantavan shamanismin opiskelijoilla. Ja kaikista ei suinkaan tule parantajia.

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku