Noitarummun valmistus

Eräänä kauniina päivänä saat päähäsi ajatuksen oman rummun valmistamisesta. Hyvä! Seuraava etappi voisi olla kiireessä kattilan ympärille kiskottu lampunvarjostimen nahkapäällinen ja sen kuvioiminen pakastetussilla. Suosittelen kuitenkin varaamaan rummun rakentamiselle kunnolla aikaa, sillä huolellinen suunnittelu maksaa itsensä takaisin valmista lopputulosta silmäillessä.

Ensimmäisen rummun tekeminen on monelle hapuilevaa kokeilemista, joka antaa eväitä tulevia rumputyöskentelyjä varten. Kun rakennusvaiheesta ja materiaaleista saa hiukan tuntumaa, alkaa mielikuvitus muodostaa kuvia erilaisista mahdollisuuksista koristella rumpu, värjätä nahkaa ja polttaa puuhun merkkejä. Takaankin, että ensimmäisen rumpusi jälkeen pystyt jäsentämään työskentelyaikataulusi paremmin ja revittelemään koristelun kanssa jo seuraavan rummun kohdalla.

Tarvikkeita

rumpunahka, joko poroa tai vuotaa puinen kehys / mäntypäre / lautaa nauloja vasara nyöriä nahkanauhaa tai koristenauhaa liimaa sakset tai terävä puukko vasara väriä kuvioiden tekemiseen (parkkiuute, petsi)

Alkuvalmisteluja

Ota heti suunnitteluvaiheessa huomioon koristelu. Mikäli haluat maalata rumpukehikon, suosittelen rummun rakentamisen ajoittamista kahdelle eri viikonlopulle, jotta maali ehtii kuivua. Jos maalaat rumpunahkaan koristeita, tälle on hyvä varata vielä myöhempi ajankohta, jotta nahka on ehtinyt kuivua pingottamisen jälkeen. Minun rumpuni on esimerkiksi yhä kypsymässä ja muodostamassa persoonallisuuttansa, vaikka rakentamisesta on ehtinyt kulua yli kymmenen vuotta. Ajan kanssa olen ehtinyt tutustua rumpuni olemukseen rauhassa ja miettiä millaiset kuviot rummulleni sopivat parhaiten. Rummun voi kuvioida maalaamalla tai uuttamalla puusta (haapa, paju) väriä.

Puinen kehys voi olla esimerkiksi ovaalinmuotoinen tai pyöreä. Valmiita puusta tehtyjä kehyksiä rakennetaan kaupallisesti, esim. puupuristeesta. Kehyksen voi myös valmistaa itse taivuttamalla mäntypärettä tai haapalautaa. Jos käytät ohutta pärettä, liimaa 3 kerrosta päällekäin niin, että keskikerroksen puiden syyt menevät eri suuntaan. Näin saat pitävän sidoksen. Haapalaudan käyttäminen vaatii enemmän välineitä. Toista rumpuani tehdessä haapalauta asetettiin metallista tehtyyn kaukaloon, johon johdettiin kiehuvasta padasta vettä. Näin lauta pehmeni ja lämpeni ja sen saattoi vääntää kehikoksi. Laudan päät liimattiin porrasmaisesti yhteen puuliimalla ja kiinnitettiin neljällä vahvalla puristimella liiman kuivumisen ajaksi. Laudan päät vuoltiin kapenemaan kehän muotoon.

Kehyksen poikki kulkeva kahva helpottaa soittamista ja rummun käsittelyä. Tee kehys kokonaan valmiiksi, ennen kuin valmistaudut pingottamaan nahkaa. Kehyksen voi koristella maalaamalla sen petsillä, maalilla tai puusta uutetulla värillä. Kehyksen voi kuvioida myös polttokynällä. Jos maalaat kehyksen, anna sen kuivua useita päiviä ennen kuin jatkat työskentelyä.


Nahan esivalmistelu

Aluksi otetaan yksi hengettömäksi saatettu poro, jolta irroitetaan nahka. Nahka saa mädäntyä hangessa lumen alla talven yli. Mädätetty nahka kaltataan eli nahka asetetaan roikkumaan esimerkiksi paksua lankkua vasten ja erityisellä kalttausraudalla jyrsitään karvat pois huolella. Nahka kannattaa muokata aika ohueksi.

Jos käytät valmiiksi prosessoitua rumpunahkaa, laita rumpunahka avonaisena pöydälle. Aseta kehys nahan päälle niin, että reunoilta jää yli ainakin 5cm, mieluusti enemmänkin ja leikkaa kappale irti. Seuraavaksi on vuorossa rumpunahan liotus. Voit liottaa nahan joko puhtaassa vedessä tai värjätä veden petsillä tai uutevärillä. Värjätty vesi tuo rumpunahkaan sävyä. Anna nahan vettyä kunnes se on läpikotaisin märkä ja kaikki kovat kohdat ovat varmasti poissa. Puristele vesi pois.

Puristeluvaiheessa voit vaikuttaa siihen tuleeko nahasta kuviollinen vai tasaisempi väritykseltään. Jos nahkaa puristelee värjätyssä vedessä ja vääntää solmulle kuin siivousrättiä, tekee väri siihen erilaisia kuvioita. Kosteaan nahkaan voi myös siveltimellä laittaa värjättyä vettä vesivärin tapaan myös kiinnityksen jälkeen. Levitä kostea nahka kehyksen päälle tasaisesti.


Erilaisia tapoja kiinnittää nahka

Nahkan voi kiinnittää puukehykseen pienillä nauloilla tai huonekalujen koristenupeilla. Kiinnitä tällöin nahka ensin yhdestä kohtaa rummun yläreunasta ja sitten suoraan vastapäisestä nurkasta eli alareunasta. Seuraavaksi on vuorossa toinen laita keskellä rumpua ja sen jälkeen vastakkaiselta kehyksen kaarelta samasta kohtaa. Jos ajattelisit rumpua kompassina, kiinnitä ensin pohjoinen, sitten etelä, sen jälkeen länsi ja itä. Näin etenemällä rumpunahka kiristyy oikein. Muista pitää nahka aika tiukalla, mutta älä kisko sitä niin tiukalle, että se halkeaa kuivuessaan.

Naulat naulataan rummun kehyksen ulkoreunalle n. 2 cm kehyksen reunasta. Neljännesnaulojen jälkeen voit kiinnittää nauloja ”väli-ilmansuuntiin” ja niiden väleihin niin, että nauloja tulee tarpeeksi tiheään. Mitä paremmin nahka on kiinnitetty, sitä loistavampi sointi rummusta lähtee. Naulaamisen jälkeen voit pitää muutaman päivän taukoa, kunnes nahka on kuivunut. Leikkaa halutessasi ylimääräinen nahka reunoilta pois. Toiset jättävät sen tuomaan tunnelmaa. Kätke naulat esim. liimaamalla nahkasuikale tai kuvioitu kangasnauha kehyksen ympärille.

Nahkan voi vaihtoehtoisesti kiinnittää nyörillä tai jänteellä. Tällöin valmisteluvaiheessa puukehykseen kaiverretaan koko kehyksen kiertävä ura lähelle reunaa. Nahka kiinnitetään kehyksen päälle ja sidotaan nyörillä paikoilleen. Kun nyöri uppoaa uraan, on kiristäminen helppoa ja nahkankin voi tarvittaessa vaihtaa. Tee nyöriin silmukka, johon pujotat luisen tai puisen tikun. Vedä nahka tiukalle ja kiristä nyöriä vääntämällä tikkua kierteelle. Voit lopuksi kiinnittää tikun rummun kehykseen kiinni, jotta tiukkuus pysyy sopivana.

Toinen tapa käyttää nyöriä on puhkaista nahkan ulkoreunaan reikiä ja punoa nyöri niiden läpi kiristäen rummun keskelle tai kehää kiertävään nyörilankaan. Rumpujen valokuvista voit saada käsityksen miten sitomisen voi toteuttaa ja kokeilla sitä ensin vaikka kurkkupurkin päälle viritetyn kankaan kiristämiseen.

Kuviointivärin uuttaminen

Perinteistä kuviointiväriä varten kerätään keväällä haapapuun kuorta ja annetaan suikaleiden kuivaa vuoden ajan. Kuoria keitetään vesitilkassa tuntikausia, kunnes vesi alkaa muuttua paksummaksi väriliemeksi. Väriin voi lisätä mustaa hiiltä, jotta sävystä tulee tummempi. Puusta riippuu, miten syvä väristä tulee. Sävyt vaihtelevat punertavasta ruskean eri sävyihin, mutta sävy näyttää rumpukalvolla yleensä aika haalealta. Jos kaipaat isompaa kontrastia, kannattaa suosia askarteluliikkeistä satavia perinnemaaleja.

Perinteisen shamaanirummun symboleita

Rummun hoitaminen

Mitä enemmän käytät rumpua ääriolosuhteissa, sitä paremmin sitä on hoidettava. Nahka laajenee ja supistuu ilman lämpötilan ja kosteuden mukaan. Tätä oppii myös hyödyntämään niin, että jos esimerkiksi talvisessa metsässä kylmä ilma on saanut kalvon löystymään sointia häiritsevästi, voi rumpua varovasti lämmittää nuotion lähellä ja saada kalvon taas optimaaliselle soittokireydelle. Jos nahka on liian kireällä, voit varovasti kostuttaa sitä suihkepullolla. Nahanhoitoon suositellaan yleensä hoitoaineita, jotka on tehty mehiläisvahapohjaisiksi. Varo ettet sotke kalvon kuvioita rasvalla etteivät ne leviä. Muuten voit rasvata koko rummun.

Rummun tekeminen on parhaillaan meditatiivista työskentelyä yhdistettynä mukavaan käsillä puuhailuun. Voit tuoda maagisia ja uskonnollisia elementtejä mukaan työskentelyyn valitsemalla sopivan vuodenajan, päivämäärän, viikonpäivän, kuunvaiheen, planeettojen asemien tai jonkun muun itsellesi merkittävän puitteen. Rumpua tehdessä ja kuvioidessa voi visualisoida rummulle haluamiansa ominaisuuksia, laulaa loitsulauluja tai kuunnella erityistä musiikkia.

Rumpu vihitään käyttöön seremoniallisesti ja rummulle haetaan henkimatkalla henki tai henkiä, kun se otetaan shamanistiseen käyttöön eli shamaanirummuksi tai noitarummuksi.

Shamaanirummun vihkiminen

Rummuntekoa valokuvin

Pajunkuoresta keitetään väriä, jolla rumpunahkaa sävytetään

Puisia muotteja, joiden päälle lämmitetty ja kasteltu haapalauta laitettiin

Lauta on vääntynyt muotin ympärillä ovaaliin muotoon. Kurssilainen polttaa
sisäpinnalle merkkejä ja itselle tärkeitä asioita. Tämän jälkeen laudan päät
liimattiin lomittain ja päät veistettiin loiviksi.

Tässä kuvassa voit nähdä, miten laudan päät on liimattu yhteen ja veistetty
loivaksi. Erityisesti ulkokehän taitekohta on veistetty tarkasti. Sisäkehällä ei
niin haittaa, että kynnystä on jäänyt, sillä se ei paina nahkaa. Metsästä on
löytynyt shamanistisen kävelyn päätteeksi sopiva oksa, josta on veistetty
kahva rummun keskelle kuvastamaan maailmanpuuta.

Kurssilainen on pingottanut kalttaamansa rumpunahkan kehikon päälle ja
tehnyt ulkokehälle reikiä, joista on pujotettu ensin kehän muodossa kulkeva naru.
Sen ympäri punotaan nyt lankaa kierteisesti.

Minun rumpuni rakennusprosessi alkaa olla valmis. Halusin rumpunahkan
pingotettavan näin, jotta takapuolelle tulee luonnollinen kolmijako yliseen,
keskiseen ja aliseen nahkanauhan avulla. Keskellä kulkee kädensija, joka
kuvastaa maailmat halkaisevaa keskusakselia. Rummun kuivuessa sen väri
muuttuu ja tummenee.

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku

Tämän kauniin Kaski-nimisen rummun on valmistanut Korppi-Rumpu