Uusshamanismi
Rummunkumua nykyaikana

Uusshamanismia on kuvattu ennen kaikkea shamanistiseksi tekniikaksi. Tunnetuimpia uusshamanismin tekniikoita on Michael Harnerin kehittämä ydinshamanismin muoto. Shamanismin uusissa sovelluksissa on erilaisia painotuksia harjoittajasta riippuen. Joku voi keskittyä shamanismin psykologiseen puoleen ja toinen teknotranssiin.

Monikaan uusshamanismin harjoittajista ei koe tarvitsevansa muodollista vihkimystä perehtyäksen shamanistiseen maailmaan. Moni nykypäivänä shamanismia harjoittava ei koe shamaaksi tulemisen kutsumusta, vaan harjoittaa shamanistisia menetelmiä omalla tavallaan muiden elämänhallintaan tai uskontoon liittyvien menetelmien lisänä. Shamanismi on aina ollut ja on yhä hyvin käytännöllistä. Shamaanit etsivät usein yrityksen ja erehdyksen kautta toimivia ja tehokkaita keinoja ja toimintatapoja. Uusshamanismia leimaakin voimakas eklektisyys.

Shamanismi kulkee nykyään pitkälti käsi kädessä psykologian kanssa ja hyödyntää ihmisen sisäistä maailmaa hakien sieltä vastauksia kysymyksiin. Shamanistisissa tekniikoissa on keinoja tiedon palauttamiseksi mieleen ja hankilökohtaisen voiman lisäämiseen ja käyttämiseen mitä moninaisimmilla tavoilla. Shamanismi yhdistää fyysisen maailman ja mielikuvituksen sekä näkyjen maailmat. Vanhakantainen shamanismi painottaa hengen matkaa ja usein kuvaukset kertovat ruumiista irtaantumisesta. Nykyajan shamanismille on tyypillisempää kevyempi transsi, jossa tietoisuus omasta kehosta säilyy. Voi olla, että shamanismin harjoittaja vajoaa nykyään useammin omaan itseensä tutkimaan oman mielensä syövereitä, kuin lähtee henkimatkalle kehonsa ulkopuolelle.

Shamaanimatkojen tekemiseen on tarjolla monta tekniikkaa aina rummutuksesta tanssimiseen. Peruskaavassa keskitytään ensin kysymykseen tai ongelmaan, puhdistetaan mieli, hiljennetään sen lörpöttely ja luovutaan tarpeesta kontrolloida tapahtumaa, jonka jälkeen aloitetaan rummutus ja visualisointi. Matkalla edetään yleensä henkioppaan avustamana ja erilaisten tapahtumien ja näkyjen ansioista vastaus ongelmaan yleensä kirkastuu. Vastaus voi olla symbolisessa muodossa, tai vaikkapa pieni esine, jonka merkityksen ymmärtää ennemmin tai myöhemmin.

Shamanismin opiskelu nykyään

Shamanismia voi opiskella itsenäisesti kirjallisista lähteistä ja tapaamalla samanhenkisiä ihmisiä. Shamanistisia kursseja järjestetään ympäri maailmaa ja niissä tarjotaan yleensä perustietoa shamanismista, mikä edellyttää aiheesta kiinnostuneelta runsaasti itsenäistä opiskelua kurssien lisäksi. Sen lisäksi on olemassa shamaaneja, jotka tarjoavat tietouttaan perinteisesti opettaja-oppilassuhteessa.

Alkuun moni opiskelee perusteita elämänvoimasta, sillä se on pohja shamanistiselle maailmankuvalle ja työskentelylle. Ajatukset, tunteet ja teot ohjaavat energiaa tuottamaan tulosta niin fyysisessä kuin muissakin maailmoissa. Sen lisäksi on tutustuttava henkikehoon ja shamanistisiin tekniikoihin tietoisuudentilan muuttamiseksi. Kehossa olevat energiakeskukset tulevat tutuiksi ja niitä oppii käyttämään tunneleina henkimaailmaan.

Shamanistiset menetelmät opettavat kuinka oma energiakenttä yhdistetään ympäröivän luonnon energiakenttään ja miten oma henkikeho suojataan. Shamanismin harjoittajan tärkeä väline on mielikuvitus, jota harjoitetaan muun muassa visualisoinnin avulla. Visualisoinnissa käytetään hyväksi kaikkia aisteja ja sitä käytetään apuna aina kun aletaan pyrkiä johonkin päämäärään kuvittelemalla mielessä haluttu lopputulos.

Visualisoinnin eli ohjatun mielikuvilla rakennetun havainnon erottaa shamaanin transsimatkasta se, että matkatessa käytetään varastoitunutta voimaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi ja tajunnantila muuttuu. Matkalla ei myöskään aina tiedä mitä näkyjä silmien eteen nousee toisin kuin visualisoinnissa. Kuitenkin hyvä visualisointikyky on onnistuneen shamaanimatkan edellytys.

Shamanismi on itsen ja maailman tuntemista

Shamanismi on syvimmillään perehtymistä voimaverkkoon elämän alkulähteenä ja ylläpitäjänä. Sen tuoma syvällinen ymmärrys luo kunnioituksen kaikkea maailmankaikkeauden osasia kohtaan. Erilaisten voimapaikkojen tiedostaminen on osa shamanismia ja samalla moni tutustuu myös mineraalien ja kasvien ominaisuuksiin. Mennessään metsään shamaani ei vain näe puita ja kasveja vaan tuntee ne ja liukuu samaan todellisuuteen niiden kanssa.

Shamanismin harjoittaja oppii pysymään kosketuksissa kahteen maailmaan yhtä aikaa. Moni ihmismielen, kulttuurin ja omien vanhempien opettama raja-aita ja rooli saa murtua, kun shamanistinen maailmankuva rakentuu. Roolit ja naamiot on riisuttava ja varsinkin oma itsensä kohdattava rehellisesti, syvimpään ytimeensä tutustuen. Shamanismi on tietoa ja tietoutta elämästä.

Määrittelyn mielekkyys

Jako shamanismiin ja uusshamanismiin on paljolti uskontotutkijoiden tekemä. Moni shamanismin harjoittaja ei koe jakoa mielekkääksi eikä identifioi itseään uusshamanismin harjoittajaksi. "Shamanismi mikä shamanismi", moni tuumaa, sillä shamanismia on tiettävästi aina kehitetty kulttuurin ja muuttuvan maailmankuvan mukana, mutta sen ydinasiat ovat säilyneet pitkälti samoina. Paikoin shamanismissa on päällekäin niin monta konstruktiota, että ajallisten kerrosten hahmottaminen on vaikeaa.

Lue lisää shamanismista ennen ja nyt

Thuleia

Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.

-täsmähaku

Tämän kauniin Kaski-nimisen rummun on valmistanut Korppi-Rumpu