|
||||
|
Voimapaikka luonnossa - shamanistiset voimapaikat Pohjolassa voimapaikka on historiallisesti ollut yleensä syvä kirkasvetinen lähde tai lampi, jyrkänne, iso kivenlohkare tai jollakin tavalla erikoinen metsä; pyhä lehto tai yksittäinen uhripuu. Muualla maailmassa voimapaikkana on voinut toimia jylhä vesiputous tai vaikkapa vuorenhuippu. Luonnossa oleva voimapaikka on siis pääsääntöisesti jollakin tavalla silmiinpistävä luonnonmuodostelma. Yksittäiselle ihmiselle voimapaikka voi olla myös luonnonpaikka, jossa tuntee voimautuvansa – ulkoisia puitteita ei aina tarvita, vaan pelkkä paikan energia riittää. Voimapaikkaa ei aina tarvitse lähteä etsimään maan ääristä. Se voi olla huomaamatta läsnä, osa henkilökohtaista historiaa tai suvun historiaa. Ekopsykologiassa puhutaan usein ”mielipaikasta”. ”Olin varmaan siinä kuuden vanha, kun löysin talomme läheltä järvenrannalta puun. En tiedä mitä lajia se edusti, siinä oli tyvestä asti paksut haarautuvat oksat. Siihen oli myös aika hankala kiivetä, koska alla oli pajukkoa ja risuja. Lähistöllä oli muitakin puita, erikoisempiakin. Silti tämä yksi oli se, johon kiipesin kaikki lapsuuteni vuodet. Varsinkin jos oli paha mieli, lähdin puun luo metsään. Istuin siellä, leikin mielikuvitusleikkejä ja joskus vaan olin hiljaa. Jos läheltä käveli ihminen, leikin sulautuvani puun runkoon eikä kukaan koskaan huomannut minua.” Shamaanit ja joidenkin heimojen intiaanit opettavat, että joissakin paikoissa kallioperä resonoi samalla tasolla ihmisen energiakentän kanssa. On paikkoja, joihin ihmiset hakeutuvat, viljely kukoistaa ja elämä tuntuu sopusointuiselta ja henkisesti rikkaalta – kun taas toisissa paikoissa oleskelu ja asuminen voi olla hankalaa yrityksestä huolimatta, ihmiset sairastelevat ja negatiivinen kierre kasvaa. Jotkut voimapaikat – kuten suuret seitakivet – voivat olla voimakkaasti latautuneita, koska ihmiset ovat käyttäneet niitä hengellisiin tarkoituksiin kymmeniä, satoja, jopa tuhansia vuosia. Tällaiset paikat alkavat latautua luonnonvoiman lisäksi ihmisten tuomalla energialla. Mikä tekee luonnonpaikasta voimapaikan? Vanha kansa sanoisi, että voimapaikalla on väkevä haltija. Voimapaikalla voi olla luonnonhenki, joka on kulkijalle suotuisa ja antelias. Jos asiaa katsoo (eko)psykologiselta kannalta, on paikka sellainen, että siellä pääsee yhteyteen itsensä kanssa. Paikalla oleminen avaa kanavan omaan sisäiseen voimaan. Luonnonpaikka voi olla sellainen, että siellä käyvä tuuli tai meren rauhoittava aaltoilu tyhjentää mielen arkisista ajatuksista ja avaa katseen sisäiseen itseen. ”Omat ajatuksetkin kuulee metsässä paremmin.” Yleensä voimapaikan tuntee sen erilaisesta energiasta. Jokin erottaa sen ympäröivästä maailmasta. Tunne voi olla voimauttava tai pyhyyden kokemus. Oikein voimakkaassa paikassa voi kokea haltioitumisen tai lumoutumisen tunteen. Voimapaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa ihminen saa akkunsa ladattua ja olemukseensa uudistunutta virtaa. Olo tuntuu positiiviselta ja paikka hyvältä istahtaa ja vain olla paikallaan. Voimapaikan hyötyjä:
Miten voimapaikka vaikuttaa ihmiseen? Moni voimapaikoilla säännöllisesti käyvä ihminen on kertonut voimapaikan vahvistavan kulloista tunnetilaa. Jotkut paikat ovat kautta aikain vahvistaneet pyhyyden ja hengellisyyden kokemista niin paljon, että niille on muodostunut uhrimäkiä tai pyhiä lehtoja. Myöhemmin monet kirkot on rakennettu tällaisille paikoille. Koska voimapaikka vahvistaa sen hetkisiä ajatuksia ja tunteita, kannattaa ennen voimapaikalle menoa on rauhoittaa mielensä ja mietiskellä hetki. Vahvasti energisoivilta voimapaikoilta voi ladata itseensä voimaa. Ehkä tunnetuin keino voiman lataamiseen on vanhan, vahvan puun halaaminen. Paikalla voi myös istua, nojata kiveen tai kallioon, laulaa, tanssia… usein ihminen tietää intuitiivisesti, mikä on kullekin tilanteelle ja päivälle sopiva keino. Latautumisen lisäksi paikkaa voi käyttää kuluneen ja negatiivisen energian poistamiseen. Huolista tai stressin aiheista voi kuvitella mielessään energiamöhkäleen, jonka laskee alas maahan painamalla kämmenet maaperään. Käteensä voi ottaa myös kiven tai kävyn, jolle laskee raskaat ajatukset ja sitten heittää esineen vesistöön tai hautaa maahan. Voimapaikalla tehtyihin toimiin on hyvä pyytää joka kerta lupa. Holistiseen luontoajatteluun kuuluu luonnon mieltäminen voimaverkoksi, jossa kaikki osaset vaikuttavat toisiinsa. Ihminen ei ole luonnon yläpuolella käyttäen luontoa tarpeensa mukaan ottamiseen tai jättämiseen – oma suhde voimapaikkaan kannattaakin rakentaa vastavuoroiseksi. Muista siistiä, siivota ja antaa luonnonkierrolle omastasi, vaikkapa ruokaa metsän eläimille. Voimapaikan löytäminen luonnosta Kun päätät etsiä voimapaikan, voi mieleesi heti putkahtaa paikka, jota olet kenties käyttänyt jo tiedostamatta voimapaikkana. Ellet saa mielikuvaa paikasta tai haluat etsiä uuden paikan, kannattaa ensimmäisellä kerralla mennä mahdollisimman monipuoliseen luonnonympäristöön. Tilastollisesti ihminen kokee virkistävimpänä paikan, jossa on vihreää kasvillisuutta ja vettä sekä jonkinlainen maisema, joka on myös rajattu niin, että horisontti ei ole liian avara. Vältä meluisia paikkoja, joissa on paljon voimalinjoja tai muita häiriötekijöitä. Kokeile metsäistä maastoa, jossa on kumpareita, erilaisia kivikkoja ja aukeita. Toinen voimautuu risukoista siinä missä kolmannen voimapaikat ovat aina veden äärellä.
Paikan haltija voi kujeilla kanssasi ja testata sinua. Mieleesi voi tulla selvä käsky kävellä kolmen lähekkäin olevan koivun muodostaman portin läpi ja kääntyä vastapäivään, jolloin näet reitin voimapuusi luo. Kokeile hassujakin ideoita, luovu turhasta itsetärkeydestä. Tervehdi paikkaa sanallisesti tai kämmenillä koskettaen. Istu silmät kiinni tai nojaa puuhun ja tunnustele miten tämä paikka tuntuu erilaiselta muihin paikkoihin verrattuna. Voit kysyä, mitä tämä paikka antaa sinulle tässä hetkessä. Voit käyttää paikkaa latautumiseen, mietiskelyyn tai vastauksen hakemiseen. Voit jo ennen voimapaikalle menoa nostaa mieleesi kysymyksen, johon haet vastausta luontoon mennessä. Silloin koko matka voimapaikalle voi olla vastaus kysymykseesi. Voit löytää esineen, joka kertoo sinulle vastauksen.
Suhde voimapaikkaan Voimapaikat voivat kulkea mukanasi valokuvina tai paikalta otettuina voimaesineinä. Toisinaan jokin pieni käpy tai oksanpala haluaa tulla mukaan. Ne voivat voimistaa, rauhoittaa tai tyynnyttää. Suhdetta paikkaan voi vahvistaa viemällä sinne jotakin itselle tärkeää, kenties linnunruokaa tai jonkun pienen muiston. Voimapaikkaretkellä on hyvä muistaa tietty
vakavuus ja kunnioittava käytös. Paikan haltijat harvoin arvostavat
remuamista ja roskaamista. Mieti myös miten voit olla vastavuoroinen
– voitko jakaa omastasi metsänsuojeluun tai siivota lähimetsää?
Muistathan, että samalla voimapaikalla voi käydä joku
muukin, se ei ole yksin sinun paikkasi. Älä siis jätä
jälkeesi mitään turhaa. Jos lasket paikkaan väsynyttä
energiaa, kuvittele sen menevän syvälle maan sisään
tai virran mukana ettei se jää paikalle leijumaan. Omaan metsään tai talon tontille voi rakentaa oman voimapaikan. Se voi olla seita- tai uhrikivi, pyhitetty puutolppa tai voimallisista luonnonesineitä koottu alttari. Muista siunata ja puhdistaa paikka säännöllisesti, niin se palvelee sinua voimaa keräten ja henkilökohtaista voimaasi vahvistaen. Oma paikka soveltuu hyvin henkilökohtaiseen hengellisyyden harjoittamiseen. Siellä voi nostaa maljaa keskikesällä tai polttaa roihua talvenselän katkeamiselle. Negatiiviset voimapaikat Jonkun toisen voimapaikka voi tuntua vieraalle ihmiselle vihamieliseltä tai oudolta. Tällaiset paikat on hyvä jättää rauhaan. Moni pakanallinen historiallinen kohde voi olla hieno, mutta se ei tee paikasta automaattisesti positiivista voimapaikkaa, joka ottaa avosylin vastaan kaikki ihmiset. Tunnustele paikan energiaa ja toimi intuitiosi mukaan. Negatiivisia tunteita voivat herättää myös paikat, jotka resonoivat oman psyykeen ja traumojen kanssa. Ahdistusta voi kokea rotkon lähellä, ruuhkaisalla lentokentällä tai korkealla heiluvassa puussa. Näitä paikkoja voi käyttää harkitusti omien pelkojen kanssa työskennellessä – tietoisesti itsensä voittamiseen. Voimapaikan tai luontoalueen puhdistaminen Shamanismin harjoittajan luontosuhde on parhaimmillaan vastavuoroinen – halatessa jykevää kantoa antaa itsestään yhtä paljon kuin saa puun viisaudesta itselleen. Mitäpä jos astuisit vielä askeleen eteenpäin ja kohtaisit luonnon asettaen sen tarpeet etusijalle? Kysyisit mielessäni; mitä minä voin tehdä luonnon hyväksi? Miten minä voin auttaa? Mitä metsä kaipaa nyt eniten? Tämän retken lähiluontoon voi tehdä shamanistisena työskentelynä. Siinä keskitytään kysymään: Mikä paikka luonnossa tarvitsee nyt eniten puhdistamista? Kysymykseen voi etsiä vastausta usealla eri tavalla, pysyen samalla sopivasti shamanistisessa tietoisuuden tilassa, mutta havainnoiden myös fyysistä maailmaa. Yksi tapa on kävellä bussiasemalle ja ottaa intuitioon luottaen bussi lähiseudulle. Bussista jäädään sopivassa kohdassa pois kyydistä ja katsotaan minne askeleet johtavat. Reippaampi kiskaisee alleen pyörän tai veneen ja antaa intuition johdattaa. Moni meistä asuu sellaisella paikalla, että lähiluontoon pääsee kävellenkin. Mukaan kannattaa varata kunnon eväät, roskapussi, hanskat sekä vähänkin oudommassa maastossa kartta, kompassi ja muut tarpeelliset varusteet. Kysymystä ja matkan tarkoitusta on hyvä kerrata mielessään, ehkäpä samalla helistintä helistäen. Monta kertaa askeleet johtavat metsäaukealle, johon on jätetty pulloja ja roskia tai saareen, joka on kerännyt isojen rantakiviensä koloon monenlaista muoviroskaa. Luontoa hoitava shamaani saa usein kokea spontaaneja
kiitoksen ilmauksia. Kun paikka on siivottu, lentää sen yläpuolelta
komeasti toitottava joutsenaura tai seuraavan yön unessa saa vastauksen
mieltä askarruttaneeseen kysymykseen. Thuleia
Pyhiä puita ja lähteitä: Voimapaikka:
kuusi Teksti on alunperin jaettu luentomonisteina Lehto ry:n ja Delfiini Kirjat -kaupan luennolla 23.4.2008. Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.
|
 |
||
|
|
||||
 |
||||
